Day 1- 18.11 2004 Lento
Bukarestiin
- Aamulla herätys klo 4.30
Hotelli Helkassa. On se ihme että nämä kaikki lennot
lähtevät aamuyöllä ? Tai oikeastaan lento lähtee klo
7.00, mutta taas kauhean tavaramäärän (668 kg !) takia on
kovastikin syytä olla ajoissa Seutulassa. Lähtöselvitys
ja koneeseen, matka Bukarestiin menee tällä kertaa
Frankfurtin (onkohan niitä muita vaihtoehtoja ?) kautta.
Käynti illalla keikkapaikalla tarkistamassa tilanne ja
yllätys. Odotukset eivät olleet mitenkään suuret, mutta
jo ensi silmäys vakuuttaa ! Valokattaus on lähes täysin
se mitä oli tilattu, siihen ei edes Saksan Go-Audio ollut
pystynyt. Lähes koko henkilökunta osasi englantia ja oli
palvelualtis ! Hyvä Romania !
Day 2- 19.11 2004 Salaui Palace,
Bukarest, Romania
- Yli 4000 maksanutta isossa
konserttisalissa, loppuumyyty siis. Pieniä
kierto-ongelmia Tarjan laulun kanssa, koska PA oli
suhteellisen takana.
Day 3- 20.11 2004 Off day
Bukarest
- Tutustuminen paikalliseen
äänentoistofirmaan. Matkalla nähtiin SE Ceaucescun
palatsi, maailman toiseksi suurin rakennus. Kuljettajamme
piti pienen kertauksen historiasta: 7 viimeisen
rakennusvuoden aikana pytingin pystytys nieli 20 %
Romanian bruttokansantuotteesta ! Se kaveri on ollut
kyllä hullu !?
Day 4- 21.11 2004 Lento Pariisi ja
keikka Le Zenith
- Iso halli jossa riittävän
suuri d&b PA, tarpeeksi kaiutinpinta alaa
liikuttamaan ilmaa Pyrot jäi tekemättä lupaepäselvyyksien
takia. N. 5000 ihmistä, loppuunmyyty konsertti. Soundi
oli todella miellyttävä. Ranska ja Pariisi eivät taaskaan
yllättäneet : kielitaito paikallisella henkiläkunnalla
oli englannin kielen osalta heikko. Ulsch ei saanut
lavahenkilöstöltä mikrofonijohtoa, ei englanniksi eikä
saksaksi: microphone cable sanan luulisi olevan suht
globaali, ainakin äänentoiston piirissä, mutta ei.
Pariisin perinne jatkuu: En ole vieläkään nähnyt Eiffel
tornia, vaikka tämä on jo 6. kerta täällä. Joskus epäilen
onko Mr Eiffelin tekelettä oikeasti olemassakaan....
Day 5- 22.11 2004 Lähtö Buenos
Aires
- Pitkä suora lento, 14
tuntia, pikkuisen alkoi puuduttamaan, unikaan ei
meinannut maistua ... boring !
Day 6- 23.11 2004 Buenos Aires,
Argentina
- Suuri kaupunki, 4 vapaa
päivää edessä... voi voi, olisi niitä keikkojakin voinut
tehdä, mutta kun keikat Chilessä peruuntuivat viime
tingassa niin minkäs teet.
Day 8- 24.11 2004 Buenos Aires,
Argentina
-
Hotellikuolemaaaaaaaa......
Day 8- 25.11 2004 Buenos Aires,
Argentina
- Eläintarhassa käynti
kitarateknikko Kimin kanssa oli erittäin loistava. En ole
ikinä nähnyt niin paljon erilaisia eläimiä ja niiden
eliolosuhteetkin vaikuttivat hyviltä, riittävästi tilaa !
Tapiiri on ruma eläin eikä meikäläisen käden kokoiset
koppakuoriaisetkaan ihastuttavia olleet. Toivottavasti
tuollaisia ei tule vastaan missään koskaan ikinä !
Day 9- 26.11 2004 Buenos Aires,
Argentina
- Kyllä 4 vapaa päivää
paikassa kuin paikassa alkaa maistumaan puulle. Tänne on
tultu tekemään keikkoja eikä lomailemaan. Tekemisen puute
!! Illalla kävin katsomassa Living Colour keikkaa samassa
paikassa jossa meillä keikka huomenna. Tuo 90-luvun alun
suosikkibändini oli kuitenkin puuduttavaa katsottavaa,
vanhat biisit erottuivat joukosta. Uudet ihme kikkailua
!?
Day 10- 27.11 2004 Keikka Buenos
Aires, Argentina
- Yleisöä selvästi enemmän
kuin eilisellä LC keikalla, management osasto kertoo
lippuja menneen yli 5000 ! Suomalaisen mittapuun mukaan
olisin arvoinut paikan kapasiteetin olevan 3000.
Järjestelyt toimivat suhteelisen hyvin ja ainakin omalta
osaltani olin tyytyväinen kalustoon ja palveluun. 4
paikallista bändiä on kuitenkin ehkä vähän liikaa ?
Day 11- 28.11 2004 Sao Paolo,
Brasilia
- Ensimäinen Sao Paolon keikka
myytiin loppuun ja tämä on lisäshow. Sali ei ollut ihan
täynnä mutta yleisön meininki loistava. Todella iso EAW
PA ja Soundcraft series 5 etupäässä. Muukin kalustus
kestää vertailun eurooppalaisen festarin rinnalla
,mutta... juuri kukaan ei puhu englantia ja kaiken
lisäksi etupään vahti katosi kolmannen biisin aikana
jonnekin eikä enää ikinä ilmaantunut paikalle. Todella
omituista. Samalla kun mies katosi, tuli mieleen Los
Angelesin keikan “kauhun hetket”, kun
laitteisiin tuli ongelma ja paikallista PA miestä ei näy
missään! No, ei näistä urpoista olisi kyllä mitään apua
ollutkaan ! Kyllä taas olisi opetusvideon paikka siitä
kuinka hommat ei toimi. On aika vaikeaa suhtautua tähän
maanosaan positiivisesti, ei ole vielä tullut kovinkaan
monta asiaa eteen jotka olisivat toimineet hyvin tai edes
tyydyttävästi.
Day 12- 29.11 2004 Off day Rio de
Janeiro, Brasilia
- Matkustus Rioon. Keli on
vähän viileä, “vain” +23 astetta. Ipaneman ja
Copacabanan rannat ovat lähes tyhjiä. Taas eräs
nähtävyyksiin liittyvä pettymys. Olin aina luullut että
kyseiset rantalomabeachit ovat kymmenien kilometrien
mitaisia, mutta ei . Ensinnäkin nehän olivat ihan Rion
keskustaa ja vain muutamien satojen metrien mittaisia
pätkiä ! Hö ! Taas särkyi yksi illusio !? Sitten meille
kerrottiin että vesi noilla rannoilla on niin likaista
ettei sinne kannata mennä uimaan, lähtee nahka !! No
jopas on rannat... Sokeritoppavuori sen sijaan ei
tuottanut pettymystä. Pakollinen turistikäynti kyseiselle
vuorelle osoitti jälleen kerran, että minulla on
“korkeapaikan kimmo” . Köysirata vuoren
huipulle on kaksi osainen: ensimmäinen on jyrkkä nousu
ehkä parin sadan metrin korkeuteen, sen jälkeen pieni
kävely ja toiselle köydiradalle, joka on pitkä ja kulkee
TODELLA korkealla. Tuo James Bondista tuttu lasinen
gondoli näytti heiluvan niin paljon ettei meikäläisellä
ollut rohkeutta edetä loppuun asti vaan jäin odottelemaan
joukkiomme paluuta välitasanteelle. Oli kuulemma ollut
loistavat näkymät ympäri Rioa. No, kyllä minulle riitti
se 200 m korkea näköala.
Day 13- 30.11 2004 Rio de Janeiro,
Brasilia
- Ihmettelin klubin suuruutta
tai oikeastaan pienuutta. Kapasiteeti ilmoituksen mukaan
2500, jälleen kerran Suomesssa tämä olisi ehkä 1500-1700.
Lippuja kuitenkin myydään 3200 ! Voi vee ! Tuntuu
etteivät nämä paikalliset kyllä ajattele mitään ?!
Turva-aita romahtaa ja keikan alkua joudutaan siirtämään
että rikkoutunutta aitaa saadaan pois enempien vahinkojen
välttämiseksi. Ihmisiä pyörtyy kuumudessa ja tajuttomia,
enimmäkseen tyttöjä nostellaan lavalle ja sieltä
viileämpiin tiloihin.
Day 14- 01.12 2004 Off day Rio de
Janeiro, Brasilia
- Corcovado, Jeesus patsas.
Pakollinen nähtävyys....kuvissa se näyttää todella
isolta!? Illalla syömään Villen ja Sytelän Vesan kanssa.
Niin, entinen backline vuokrafirman omistaja on sitten
rantautunut tänne.
Day 15- 02.12 2004 Porto Alegre,
Brasilia
- Paskin PA IKINÄ ? Kun
laitoin “stereot” päälle ajattelin että nyt
jotain on todella pahasti vialla ? Yläpäät puuttuu tai
sitten on mennyt kuulo ! Räkissä Klark Teknikin
analogijakari, näyttää olevan 4-tie asennossa.... hä ?
PA:han on joku itsetehty kyhäeilmä, joka on 3-tie ! Hmmm,
Villen tutkiessa prosessoria, huomaamme ettei laitetteen
modea saa muutettua kuin avaamalla sen kansi eli räkistä
pois ja ruuvimeisseli käteen ! Sisältä löytyy palikka
jota siirtämällä jakari saadaan 2-,3- tai 4- tieksi. Voi
voi ! Kaverit on varmaan vetäneet tällä useamman vuoden.
MIKSI KUKAAN EI KUUNTELE KORVILLAAN. Eli Peltosen Jykän
sanoja lainatakseni: “Jengi ei kelaa ja ihme
tyyppejä pyörii ! “ No muutoksen jälkeen se
puuttuva diskantti tulee kaiuttimista, mutta ei tuo nyt
vieläkään hyvältä kuulosta. Vajaan tunnin säädön jälkeen
eq näyttää aika omituiselta, mutta mielestäni se on paras
mitä saan aikaan. Eikun menoksi ! Intron alkaessa yleisön
meteli on niin kova etten kuule PA:sta enää mitään, onko
tuo nyt niin paha, koska se soundi on niin hirveä !
Day 16- 03.12 2004 Belo Horizonte,
Brasilia
- Välimallin keikka ? Kaikki
meni “ihan ok”, mutta siinäpä se sitten
olikin. Yritin vielä jälkeenpäin muistella edes jotain
high lightseja, mutta ei niin ei !
Day 17- 04.12 2004 NO SHOW in Sao
Paolo, Brasilia
- Aurinkoa altaalla 1 h.
Paistoi suoraan ylhäältä, vähän liiankin kuuma, yli 30
astetta. Nyt kuitenkin osasin varautua aurinkovoiteella
enkä myöskään oleillut paahteessa liian kauaa !
Day 18- 05.12 2004 Show Sao Paolo,
Brasilia
- 6000 ihmistä, sold out.
Keikan alkua jouduttiin siirtämään 1h, koska kaikkia
ihmisiä ei saatu sisään ajoissa. Shown jälkeen juttelin
takahuoneessa, jossa oli aika paljon väkeä, suomalaisen
iltapäivälehden kuvaajan kanssa ja kerroin olevani
Kauhavalta. Samalla hetkellä eräs mies käänsi päänsä ja
kysyi kuka puhuu Kauhavasta ? Vastasin myöntävästi, johon
tuli välittömästi vastaus:” Ruvetahan sitte
puhumahan pohojanmaata!” Ällistyin kovastikin,
koska huomasin että kyseinen henkilö oli minulle
aikaisemmin esitelty Suomen Brasilian suurlähettiläs !
Näin se on pieni maailma ja Kauhava suuri ? No, juttuhan
siinä alkoi luistamaan kotoisista asioista ja kävi ilmi
että tämä lähettiläs, Hannu Uusi-Videnoja oli muuttanut
jo 1960 luvulla pois Kauhavalta, mutta... tarinoituamme
tovin huomasimme että isämme olivat olleet samassa
työpaikassa ja olimme olleet naapureita ! No jopas..
Tosin itse olin ollut tuolloin 2-3 vuotias.
Day 19- 06.12 2004 Off day Sao
Paolo, Brasilia
- Itsenäisyyspäivä.
Day 20- 07.12 2004 Lento
Kolumbiaan
- Aamuherätys klo 03.50,
laukkujen pakkaus, pika suihku ja alas klo 04.30. Lähtö
edessä Kolumbiaan, lento Perun Lima kautta. No huh huh.
Katsoin eilen netistä vähän noita välimatkoja: Sao Paolo-
Lima 3870km ja Lima-Bogota 1890km. Edessä siis aikamoinen
istuminen lentokoneesssa ja siitähän minä niin pidän !
NOT ! Lentoyhtiöksi osoittautuu TacaPeru, kuulostaa
vaaralliselta.... mutta jälleen kerran huomaan ettei pidä
antaa ensivaikutelman johtaa harhaan, ennen kaikkea
pelkän nimen perusteella ! Tsekkauksen jälkeen astumme
nimittäin tuliterään Airbus 320 koneeseen !! Nousu ja
lasku ovat kuin suoraan oppikirjasta.
Day 21- 08.12 2004 Show Bogota,
Kolumbia
- Kolumbia, tuo kokainin
kotimaa! Tämän mahtavan maan viranomaisilla oli sitten
pokkaa vaatia suomalaisilta kopion rikosrekisteristä !?
Jos tänne pääsy on tehty näin vaikeaksi, miten on
mahdollista etteivät ne saa huumevirtoja katkaistua vai
onko halujakaan ?! Astuessamme lentokentältä ulos, ajaa
pari kolme kuorma-autoa päätietä lavat täynnä
rynnäkkökivääreillä varustautuneita sotilaita !? Näiden
parin päivän aikana näin enemmän aseistettuja sotilaita
kuin viimeisen 10 vuoden aikana yhteensä ja asun silti
paikkakunnalla, jossa on Lentosotakoulu ! Noiden
joukkojen kai pitäisi luoda turvallisuuden tunnetta,
mutta mitenhän on jos huomaat että hotellin pääoven
vieressä on maastoutunut kuorma-auto, jonka lavalla on
about 50 mm tykki. Sitä alkaa miettimään miksi se on
siinä ? Onko jossain lähistöllä joku ryhmittymä jolla on
samanlainen tai ehkä vielä isompi ase ja se osoittaa
tännepäin ? Kirjautuessani sisään hotelliin, huomasin
että tarjolla olisi internet yhteys 4€ vuorokausi
hintaan ! Tilaus päälle ja receptionin Jose Maria lupasi
että asennus suoritetaan n. 10 minuutissa. Joopa joo,
Etelä-Amerikan 10 minuuttia : 7 kerran kyselyn ja 36 h
aikana tuota haluttua palvelua ei koskaan tullut
huoneeeseeni !!
Day 22- 09.12 2004 Bogota,
Kolumbia
- Aamu herätys
maailmankaikkeuden histrorian paskimmassa
Intercontinental hotellissa ! Check out on yhtä tuskaa
kuin koko Bogotassa olo: Kaljupäinen Jose Maria tiskin
takan on ihan pihalla kaikesta. Minibaarilaskun
selvittäminen tuntuu sekoittavan miehen pään
lopullisesti. Radiopuhelimella tämä “kuuno”
ottaa yhteyttä huonepalveluun, joka tsekkaa mitä
edellisenä yönä on kaapista kaivettu. Voi paska ja kun
vielä koko hoito kestää n.15 min / henkilö. Täällä maassa
kaikki kestää, mutta kumma kyllä paikallinen väestö
tuntuu olevan tottunut siihen !? Avianca Airlines on
kolumbialainen lentoyhtiömme matkalla Ecuadorin Quitoon.
Matka alkaa mukavasti, mm penkit ovat koneen etuosasta ja
meteli näinollen pieni, mutta kun päästään oikeaan
lentokorkeuteen koneen ilmastointi alkaa puhaltaa
etelänapamantereen talvi-ilmaa sisään !! KYLMÄ ! Mietimme
mistä tämä voi johtua. Pohjoisen pojat (ja tyttö) tulevat
päiväntasaajalle palelemaan ! Jukan teoria asiasta oli
että 1.luokan hienostorouva oli ostanut Bogotasta
pakastebroilereita ja ne täytyi saada jäisenä perille.
Oma versioni taas tukeutuu vieraanvaraisuuteen: Kuultuaan
että lennolla on suomalaisia, ajatteli koneen kapteeni
luoda kotoisan tunnelman matkalle ?! Asiaan tulee muutos,
ei useiden valittelujen johdosta vaan vasta sen jälkeen
kun olemme tukkineet ilmastointiritilät selkänojien
paperisuojilla !
Day 23- 10.12 2004 Quito,
Ecuador
- Aamulla lähes tunnin ajo
keikkapaikalle, joka on pienehkö jalkapallostadion. Show
siirrettin tänne, koska aikaisempi esiintymistila oli
muutamaa kuukautta aikaisemmin hajoitettu yleisö toimesta
! Cradle of Filth:n keikka kyseisessä paikassa peruttiin
ihan viime tingassa bändin toimesta ja sisään päästetty
yleisö pisti paikat remonttiin ! Siinä samalla meni myös
paikallisen backline firman kalusto (tästä syystä meille
ei voitu toimittaa kunnollista tupla rumpusettiä ja
Marcon basso stäkistä jäi yksi Ampeg bassokaappi
uupumaan). Samassa rytäkässä meni PA firman sekä etupää
että monitorimikseri (se poltettiin !). Huh huh .. Meidät
siis vietiin paikkeille jo klo 11 ja odotimme että kaikki
olisi ollut about valmiina, mutta ei ! Ei täällä toimi
näköjään muu kuin tulivuori ! Ecuadorissa on nimittäin
CIA:n ylläpitämien loistavien tietosivujen mukaan
maailman korkein toimiva tulivuori !
(http://cia.gov/cia/publications/factbook/) No, mitäpä
siinä voit tehdä kun PA lojuu nurmikolla... eikun
backlinen kimppuun. Sitäpä saakin odotella, koska omat
kamamme ovat juuttuneet pakettiauton myötä odottamaan
kuorma-autoa, joka on tuomassa
“festivaalille” Bajamajoja! Onpa ennen
kuulumatonta että kun pääesiintyjän crew tulee paikalle
ja aloittaisi kamojensa kasauksen, joutuvat he odottamaan
moista puuhastelua ! Villen sanojen mukaan Suomessa tästä
asiasta vastaava saisi turpaansa. Jääpä aikaa muun
kaluston tutkimiseen, joka kohta osoittautuu huonoksi
ideaksi. 6 jalkainen support on tuettu vaijerilla ja
nailon köydellä rautaputkesta olevaan jalkapallo maaliin
ja kaiken lisäksi supportin jalat ovat 10x10 cm
vaneripalojen päällä ! Otan noista kötystyksistä kuvia,
muuten eivät usko koto-Suomessa tätä.
/>
Ja aina vaan paranee: PA:n moottoreiden ohjaus tapahtuu
työntämällä johdon pätkä suoraan 32A
voimavirtapistokkeeseen ! Johtoa tökkinyt kaveri huomaa
kuvausaikeeni, alkaa nauramaan ja kääntyy nopeasti
minusta poispäin etten saisi tuosta touhusta kuvaa.
Onnistun kuitenkin jotenkin.
Lavan alta löytyy lisää mahtavaa osaamista. Ns.
“Dimmercity” sijaitsee siellä ja paikallisen
valotoimittajan työmiehet ovat saaneet aikaan todellisen
kaaoksen. Tämä se näyttää “oksennuspallolta”
!
Emppu oli saanut emailin reilu viikko sitten jossa
suoraan ilmoitettiin että koko Nightwish ryhmä päästetään
päiviltä kunhan saavumme Quitoon ! Palkkamurhaajat on
hoitettu suorittamaan kyseinen lahtaus. On se hienoa tämä
kiertue-elämä, tällä kertaa on siis kaksi eri
mahdollisuutta kuolla: joko tapaturmaisesti sähköiskuun
tai sniperin luotiin. Vaikka on lähes päivän selvää, että
tuollaisiin viesteihin pitää tottua ja olla liikaa
ajattelematta niitä, niin kyllä se antaa aiheen ajatella
asioita eri tavalla. Myöhemmin illalla linjacheckin
yhteydessä, kun Tero meni illan pimeydessä lavalle, sydän
melkein pysähtyi: pieni punainen laservalo kulki Teron
päässä ja ylävartalossa !!! Itse hän ei huomannut mitään,
mutta Kimi näki saman kuin minä ja oli kauhuissaan,
syystäkin. Mietimme jonkin aikaa, pitäisikö asiasta
mainita vai ei. Vaikea päätös. Jos kyseinen oli vain
sekopään pilaa, olisi koko keikka ehkä pilalla turhan
jännittämisen vuoksi. Päätimme olla sanomatta mitään
muille. Keikka meni kuitenkin siltä osalta hyvin.
Suurempi järjestyshäiriö muodostui lämppäribändin
soundcheckin aikana kun kuului kova poksahdus ja sen
jälkeen kaikki hiljeni. PA:sta katosi sähköt. Olimme
tuolloin takahuoneessa, joka oli tällä kertaa teltta
ilman mitään mukavuuksia, sähkölamppua lukuunottamatta
(Melkoinen tuo jatkopistokesysteemikin ?).
Lähdimme varovasti katselemaan mitä oikein tapahtui ja
huomasimme lavalla käyvän aikamoisen kuhinan, kun
ongelmaa yritettiin selvittää. Yleisö alkoi kohta
buuaamaan ja viheltämään. Kävelimme kohti porttia, josta
olimme tulleet sisään, tämä sijaitsi yleisöltä rajatulla
alueella.Kansa kohisi ja vislasi. Pian alkoi näkyä
liikehdintää yleisössä ja väkeä nousi katsomoa nurmesta
erottavalle piikilanka-aidalle. Kohta olikin jo 50-60
ihmistä tullut nousevasta katsomosta nurmikolle n. 2.5 m
piikkilanka aidan yli ja hyppäsivät nurmikolle 4 m
korkeudesta poliisien ja järjestysmiesten aluksi vain
katsellessa touhua. Kun ryhmää alkoi tulla enemmän,
saivat mellakkapoliisit jostain oivalluksen toimia ja
alkoivat hakkaamaan aidan päällä olevia pitkillä
rautaputkilla aivan suruttta. Tässä vaiheessa totesi
Ville, että olis kai parempi tarkastaa poistumisreitti,
jos ja kun näyttää että tämä homma alkaa karata käsistä.
Meno oli kuin suoraan uutislähetyksestä, mellakka joka ei
ole hallinnassa. On aika helpompaa lukea lehdistä esim.
mielenosoituksista, jotka laajenevat väkivaltaisiksi, kun
joutua itse moisen keskelle. Toivottavasti tänne ei tarvi
tulla enää ikinä !
Day 24- 11.12 2004 Lento Mexico
City
- Vieraanvarainen vastaanotto
todella sekavalla Mexico Cityn lentokentällä. Hulapaloo
oli sellainen ettei moista ole nähty kuin elokuvissa.
Paikallinen “host” kyselee Etelä-Amerikan
meiningistä. Kerron mielipiteeni mm. paikallisesta
aikakäsityksestä ja siitä kuinka meidät raahattiin joka
paikassa 4-5h liian aikaisin keikkapaikoille vain
katsomaan kuinka hommat ei edisty. Kaveri ihmetteli
kovasti asiaa !?
Day 25- 12.12 2004 Mexico City,
Mexico
- Heräsin aamulla jo 6.30,
olinhan mennyt nukkumaan jo klo 22. Okei, kello kotona
olisi 8 tuntia enemmän ja on sunnuntai joten Skype puhelu
on paikallaan. Santtuhan olikin kotona ja vaihdettiin
kuulumiset. Maarit tulisi töistä puolen tunnin päästä.
Ajattelin kuitenkin ottaa vielä parin tunnin tirsat,
koska lähtö keikkapaikalle olisi vasta kello 10. Local
host saapui hotelille hakemaan tekniikkaryhmää ja kun
pääsimme perille, kohtasi meitä niin tuttu näky : PA oli
vielä maassa ja valoryhmä ihmetteli valojen paikkoja.
Hermot menivät ! Otin kaverin kiinni joka haki meidät
kentältä ( ja jolle selitin kuinka asiat ovat tähän asti
olleet) ja kysyin : “Mitä et sitten tajunnut eilen
? Enkös juuri puhunut tästä !!” Voi kun joskus
saisi selkeän vastauksen tällaiseen hölmöilyyn, mutta ei,
ainoastaan olkapään kohautus ja asia sillä selvä !?
Day 26- 13.12 2004 Mexico City,
Mexico
- Aamuherätys klo 9.30,
aamiaiselle ja taksilla Kimin ja Empun kanssa kohti
keskustaa. No olihan tuo meidän hotellikin keskustassa,
mutta n. puolen tunnin ajon jälkeen olemme yhä
keskustassa. On tämä iso kaupunki ! Ensi ostoskeskukseen
ja siellä RadioShackiin, joka kuitenkin osoittautuu
hieman pieneksi ja kaupiteltava valikoima on suppea. Emme
ostakaan mitään vaan suuntaamme pienen välipalan
(BurgerKingin ateria, pieni vai ?) taksi alle ja
käsityöläiskortteliin ostamaan matkamuistoja. Sain
tyttäreltäni,Santulta tehtävän tuoda aidon meksikolaisen
ISON somberon. Havatessani kuitenkin kuinka isoja
todellisuudessa olivat, päätin jättää tuollaisen
hankkimatta. Matkaa on nimittäin vielä viikko jäljellä ja
lentojakin muutama. Kuljetus voisi muodostua turhan
vaikeaksi eikä niiden ehjänä pysymisestä voisi mennä
takuuseen. Hopea on sen sijaan edullista ja ostankin koko
naisväelle kaulaketjut. Päätin myös ostaa ne sombrerot,
sen verran pienemmät että ne sopivat matkalaukkuun.
Rouvalle hankin käsintehdyt tequilalasit. Tarjolla on
todella paljon hienoja käsityöläistavaroita ja vielä
edullisesti, kunhan vaan muistaa tinkiä. Täällä se kun on
tapana. Sombrerojen hintaa vatvottiin isän ja pojan
ylläpitänmässä liikkeessä jokin aikaa laskukoneen näytön
avulla, he kun eivät osanneet englantia enkä minä
espanjaa. Kun kauppias laittoi ensimmäisen hinnan
laskukoneen näyttöön, pudistin päätäni ponnekkaasti,
johon sain vastauksen: kirjoita sitten summa minkä voisin
maksaa ! Naputtelin koneeseen puolet pyydetystä hinnasta.
Tuloksena pään pyöritys tiskin takaa. Näin kaupanteko
edistyi vähitellen ja päädyimme suunnilleen 30%
alennukseen lähtöhinnasta. Parin tunnin kiertämisen
jälkeen hyppäämme taksiin ja takaisin hotellille. Perillä
havaitsemme, että respan tyttö sitten kusetti turistia
kunnolla. Lähtiessämme hotellilta tarjoutui kyseinen
neiti järjestämään taksin. Suostuimme moiseen ja saimme
allemme siviiliauton. Hinnaksi perille ostoskekukseen
sovittiin 150 pesoa eli n.15 USD. Emme pitäneet hintaa
kovana, olihan matkaa aikalailla. Mutta palatessamme
takasin “normaalilla” taksilla jonka
nappasimme lennosta, maksoi paluumatka 44 pesoa eli
reilun 4 USD. Eipä olisi uskonut että 5 tähden hotelli
vedättää näin turistia, vai olikohan kyseinen
“taksibuukkaus” tyttösen omaa bisnestä, mene
ja tiedä ?!
Day 27- 14.12 2004 Lento Montreal,
Kanada
- Eilen illalla vähän ennen
keikkaa, Toni sattui vilkaisemaan lentolippuja, onneksi.
Ne oli kirjoitettu 15.12 olevalle lennolle ! Ei voi olla
totta. Toni lähti äkkiä paikallisen järjestäjän kanssa
lentokentälle yrittämään lippujen vaihtoa tälle päivälle,
joka onnistuikin pitkällisen puhumisen ja selittelyn
jälkeen. Onneksi, koska olisimme toki ehtineet keikalle
15 päivänäkin, mutta kiire olisi tullut eikä toisaalta
Montreal tunnu hassummalta vaihtoehdolta tämän
“piinavan” Etelä-Amerikan jälkeen. Lento
Mexicanan tuliterällä Airbus 318 koneella, täällähän
tuntuu olevan parempi kalusto kuin Euroopassa johtuneeko
myös siitä että koneet ovat olleeet tätä kyseistä lentoa
lukuunottamatta varmaan yli 90% täynnä ! Lento on
pituudeltaan lähes 5 tuntia. Kello 15.10 ja katse ulos
ikkunasta; LUNTA ! Tuntuu aika kotisalta, mutta myös
haikealta. Perillä Montrealissa ilmaston muutos varmaan
tuntuu todella suurelta, onhan lämpötilassa n. 30 asteen
pudotus kerralla. Toisaalta taas mielestäni on parempi
että lämpötilan lasku tapahtuu parissa eri vaiheessa.
Kauhavalle on luvattu n. –17 astetta viikolopuksi
ja kovia lumimyrskyjä. Montrealissa on TODELLA kylmä, -8
astetta ja tuulee. Tuli sitten suuri virhe arvio
vaatteiden pakkauksessa. Mukaan ei tietenkään tullut
pipoa, hanskoja eikä pitkiä kalsareita. Lentokentällä
odotellessa kuljetusta meinasi ihan oikeasti jäätyä. Ewo
se veteli ihan pokkana shortsit jalassa ja totesi että
onpa raikas ilma ! Kaiken lisäksi järjestettyjä autoja
tuli kahden sijasta yksi ja sekin oli ihan liian pieni !
Ja minä kun luulin että täällä länsimaisessa
sivistysvaltiossa kaikki toimii, mutta ei. Hotelli jatkaa
samaa rataa. Buukatuissa huoneissa ei tietenkään toimi
langaton netti. Tästä tuohtuneena pyydän kuitenkin
ystävällisesti voisinko saada huoneen sellaisesta
kerroksesta jossa wireless lan toimii ? Asia järjestyy
kuitenkin helposti.
Day 28- 15.12 2004 Montreal,
Kanada
- Innovason digimikserit
monitoreissa ja etupäässä. Klubin äänihemmo oli pikkuisen
ihmeissään siitä kuinka suomalaisilla äänimiehillä voi
olla kyseiset pöydät hallussa. Mr. Kauhanenhan ottaa
minkä tahansa tiskin haltuun, minä puolestani olin
sattumoisin Ruotsissa Innovason
“esittelypäivillä” jossa kyseiset laitteet
kahlattiin läpi.
Day 29- 16.12 2004 Montreal,
Kanada
- Keikka samassa paikassa kuin
eilen
Day 30- 17.12 2004 Lento Toronto
Kanada
- Lentoa ja hotellia.
Jouluostoksia ja koti-ikävä !
Day 31- 18.12 2004 Toronto,
Kanada
- Pikkuinen (800 hengen)
klubi. Lämppärinä jenkeistä yhtye, joka oli open actina
jo edellisellä USA kiertueella. Tiesin mitä on tulossa ja
nauhoitin koko keikan, jälleen kerran orkan esittämä
“Yön kuningatar” sai vedet silmiin....
naurusta. Kyllä esittävillä taiteilijoilla pitäisi olla
edes jonkinlaista itsekritiikkiä !
Day 32- 19.12 2004 Lento KOTIIN
!!!!
- No nythän täällä Kanadassa
kylmä vasta onkin, -18 astetta ja tuulee ihan
päättömästi. Päivällinen intialaisessa ravintolassa ei
myöhemmin osoittautunut oikein hyväksi ratkaisuksi,
jälkiruokana kun oli jotain riisi vanilja höttöä, joka ei
todellakaan sopinut laktoosi ongelmasta kärsivälle
miksaajalle. Edessä olisi tuskainen matka. Ja tuskainen
siitä tuli myös siksi ettei Lulfthansan paikalliset
virkailijat ottaneet isoimpia laatikoitamme sisään.
Kentälle jäivät valopöytä ja taustakangas,
maksimipainoraja kun on Kanadan terveysviranomaisten
mukaan 45 kg (Lastaushenkilöiden ei saa nostaa raskaampia
tavaroita). Sunnuntai-ilta ja Cargo Center on jo kiinni.
Ei voi muuta kun jättää tavarat odottaamaan maanataita ja
kuljetusta Suomeen. Toivottavasti edes taustarätti tulisi
ajoissa Jäähalli keikalle 26.12 ! Niin, laatikoita ei
saatu koneeseen edes lentokapteenimme avulla, joka oli
saksalainen nuorehko kaveri. Oli hillitön Nightwish fani
ja oli buukannut omat työvuoronsa siten että pääsee
katsomaan keikkaa Torontoon. Se oli täysin sattumaa että
mies myös lensi meidät Eurooppaan. Kapu lupaisi tulla
katsomaan myös showta Saksaan ensi helmikuussa. Hyvä
niin, nyt on ainakin yksi “oma” mies
Lufthansan sisällä. Koneeseen sisään ja odottamaan ja
odottamaan. Sitä odotusta kesti yli 3.5h ! Lastauslukku
oli jäätynyt eikä sitä saatu suljettua. Paikalle
tilattiin jos jonkilaisia huoltomiehiä ja loppujen
lopuksi näkyi pieni lava-auto, jonka lavalla oli
kaasuhitsauslaitteet. Ei ole kovinkaan mukava tunne istua
koneessa 3 tuntia ja nähdä kuinka konetta aletaan
“hitsaamaan”. Joka tapauksessa se näytti
tehoavan ja pääsimme rullausradalle.
Day 33- 20.12 2004
- Paluu Suomeen meni pikkuisen
pitkäksi, saatiin onneksi jatkolento Frankfurtista (taas
siellä!) ja Seutulassa olimme klo 16 aiemman klo 13.30
sijaan. No matkatavaroita sitten saikin odottaa ja nyt
sitten viimeisellä lennolla olivat rikkoneet mahtavan
“Bon Voyage” laukkuni. Vahinkoilmoitus mukaan
ja huomenna laukkukorjaamoon. ( Eivät pystyneet
korjaukseen ja sain uuden vastaavan tilalle). Muillakin
oli ongelmia : Jukka ei saanut kumpaakaan henk.koht.
laukkuaan ja samalla muistin että toisessa niistä oli
myös minun tavaroitani: Sombrerot ! Siinä taisi jäädä osa
joululahjoista jonnekin, tulevat varmaan, mutta koska ?
Myöhästyin junasta 2 minuuttia kun edellä meni
eläkeläismummoprikaatti. Olivat oikein joukolla ostamassa
paluulippuja tapaninpäivälle Pieksämäeltä Helsinkiin.
Olisi ollut muutakin tekemistä kun vaan istua ja odottaa
seuraavan junanlähtöä. Kotona olisin vähän ennen 01.00 ja
kokonaismatkustusaikaa kertyisi näinollen 23 h. Jospa
tässä saisi samalla vuorkokausirytmi käännettyä. Viimeksi
siihen kului kylläkin 4 vrk. Toivottavasti ei mene ihan
yhtä kauaa kun tuo joulukin tulee
Day 34- 21.12 2004
- Kotona ja lopputilinpäätös
rundista: 15 keikkaa, 8 maata, 3 maanosaa, 18 lentoa ja
yli 44000 km takana. Luettuani nyt tämän kertomuksen
siitä jäi aikalailla negatiivinen kokonaisvaikutelma,
mutta täytyy muistaa että yleensä kaikki huonot asiat
nousevat päällimäiseksi. Ei tämä rundi nyt NIIN kauhee
ollut !