NW USA 2004

Day 1
19.08 2004 Lähtö Suomesta
Lähtö sitten viimein olisi edessä, viisumi hässäkkä kesti 4 (neljä) kuukautta ! Asioiden käsittelyssä jonot ovat ihan järjettömät ja kaiken kruunaa se, ettei Yhdysvaltain hallinnon puolelta anneta mitään tietoa siitä, missä vaiheessa papereiden käsittely menee. Asioiden sopiminen ja järjestelyt ovat aika hankalia tehdä, jos et voi olla varma koska lähtö todella on. 3 keikka jouduttiin peruuttamaan, Montreal, Toronto ja Philadelphia. Toivottavasti ne voidaan korvata jossain vaiheessa... Aamulla Seutulaan klo 07.00. Passit ja viisumit saatiin eilen ulos USA:n suurlähetystöstä. Ewo oli samalla hoitanut myös buukkauksen, joten tänään kaikki sujui todella hienosti vaikka tavara määrä oli huima: 55 kollia ja yhteispainoa yli 600 kg ! Mukana on siis myös lämppäri Lullacryn kamat. Pieni pelko on kuitenkin takalistossa, lento kun menee Tukholman kautta ja vaihdot tuollaisen tavaramäärän kanssa ... tuleekohan kaikki perille ? Toisaalta vaikka lähtö on aamulla, olemme myös perillä saman päivän keskipäivän aikaan ja keikka on vasta 20. päivä, jää lähes vuorokausi aikaa, vaikka kaikki eivät tulisikaan perille ! Klo 13 ameriikan aikaa laskeudumme Newarkin kentälle. Koneessa jaettiin lisää viisumiin liittyviä papereita, ihan niinkuin edelliset eivät olisi riittäneet ? Ja eikun jonoon, jossa taas otetaan sormenjälki ja nyt myös valokuva. Eipä se kestänyt kauaa, ehkä 2 min. Kaikki pääsivät läpi ja odottelemaan kamoja hihnalta. Ihme ja kumma, kaikki tulivat vahongoittumattomina perille. Ulkona on kuuma, busseja odoteltaessa tulee jo ahdistava olo, onneksi kohta ollaan ilmastoidussa matkustamossa. Niin busseja on siis tulossa kaksi kappaletta, koska kiertueen kokonaisvahvuus on 18 henkilöä ! Jako autoihin on suht selkeä, smoking and non-smoking. Mahtavaa, ei siis tarvi kärsiä savusta. Backlinea varten tulee vielä kärry, pituudeltaan 5m. Vapaa päivä tai ilta alkaa buukautumisella hotelliin, joka on oikeastaan keskellä Manhattania, 100m päässä Empire State Buildingistä ! Pienen levähdyshetken jälkeen lähden Villen kanssa pienelle sightseenille. On se kauhavalaispojalle outo kokemus olla keskellä amerikkalaisia tv sarjoja, fiilis on kieltämättä aika uskomaton. Ja sananmukaisestikin keskellä tv sarjaa, eräässä kadun kulmassa on menossa “Law and Order” eli suomalaisittain “ Oikeus ja kohtuus” sarjan kuvaus ! Muutama tunti siinä vierähtää, mutta aikaero ja pitkä matkustus alkaa tehdä tehtävänsä ja hotelli kutsuu
Day 2
20.08 Worcester
Aamuherätys klo 7.30, bussi lähtee klo 8 kohti ensimäistä keikkapaikkaa, Worcesteria. Aamu muuten alkoi muutenkin hienosti. Bussissa kuulin että eräs suurimmista suosikkibändeistäni, RUSH, oli esiintynyt sitten Manhattanilla muutaman sadan metrin päässä majapaikastamme !!! Voi p...a ja minä olin pyörinyt ympäriinsä ja tuo tuli missattua ! No, tuo ei ollut kuitenkaan suurin murheeni ! Matkaa on vajaa 300 km ja kuljettajamme, Tim arvelee ajon kestävän reilun kolme tuntia.... ja niinhän me uskoimme ! Vaikeudet alkoivat juuri sinä samaisena päivänä. Olimme nimittäin vielä reilun tunnin matkan jälkeen yhä Manhattanilla !!! Aivan ja Manhattan ei nyt kuitenkaan niin hirveän iso saari ole. Koko reissu Worcesteriin on muutenkin ihan sketsihuumoria kun Tim tuntuu kääntyvän joka risteyksestä väärään suuntaa ja olemme perillä 8 tunnin ajon jälkeen (matkaa oli siis 300 km !) Vihdoin perillä, katsaus saliin, paikallinen PA toimittaja on tuonut jo kaluston sisään. PA:na näyttää olevan EV:n Manifold, subbaset ovat lavalla, kaksi kpl päällekäin, mutta missä ihmeessä yläkaapit?? Tarkemmin katsottuani huomaan että lavalla olevat pöntöt ovat mid-high osastoa ja subwooferit ovat lavan edessä lattialla !! Mitenkähän nuo kattavat salin, joka muistuttaa Savoy teatteria ollen kuitenkin isompi. Jaahas heti luulot pois ja vaikeusastetta kehiin. No, näillähän on pärjättävä. Etupään kalustossa on mikserinä Soundcraft Venue II (ei VCA:ta, voi), Presonus comp/gate, ei filttereitä (VOI,VOI !), perus SPX-990:t ja delayna TC-2290. Paikallinen kantoapu toimii, toisin kuin Suomessa, ja soundcheckiin päästään kunhan ollaan saatu selvitettyä vuokrakalusto pystyyn. Ensimmäisellä kerralla kun lainakamojen kanssa menee ylimääräistä aikaa ja tällä kertaa meillä ei ole rumputeknikko Ulshia mukana. Akustiikka on aika kaikuisa vaikka kyseessä on vanha teatteri, toivottavasti yleisö helpottaa tilannetta. Rumpuja paukuttamaan ! Filttereiden puute tomi gateissa saa aikaan harmaita hiuksia, täytyy lisätä rideriin että ihan sama mitkä gatet on, nissä on oltava FILTTERIT !!! Jukan rumpusetissä kun lähimmät splashit ja ride ovat niin lähellä tomimikkejä ettei thresholdia saa mitenkään kohdalleen ilman leikkureita. Muuten asiat tuntuvat olevan kohdallaan, lukuunottamatta sitä seikkaa, että epäilyni PA:n kattavuudesta sai vahvistuksen: lavan edustassa ei sitten kuulu muuta kuin basari ja basso. On siis odotettavissa valituksia ettei laulu, kitara ja koskettimet kuulu ! Ensi kosketus amerikkalaiseen äänentoisto maailmaan ei ole turhan mairitteleva. Kysyessäni miksi ei ole etufillejä, saan vain olankohautuksen ja epämääräistä tuhinaa vastaukseksi. Thnx ! Keikkapaikan, Palladiumin, yleisö kapasiteetti on 2660 kun yläkerta on auki. Nyt kuitenkin se on suljettuna ja kun paikalla on noin 1200 maksanutta sali vaikuttaa suhteelisen täydeltä. Pientä kummastusta aiheuttaa alkoholin myyntijärjestelmä: Lipunoston yhteydessä saa henkkareita esittäessä rannekkeen, jota ilman on sitten ihan turha yrittää saada viinaa tiskiltä. Toimisikohan tuo Suomessa ?
Day 3
21.08 Välipäivä Worcesterissa
Hotelliyön jälkeen lähdimme kiertelemään keskustaa. Meneillään oli jonkinlainen Latinopäivä: markkinakojuja, esiintymislavoja, ruokaa ja musiikkia. Meillä oli selkeä tarkoitus löytää musiikkiliike sekä tietokoneshop. Musakauppa löytyi ystävällisen polisin avustuksella, toisin olimme jo kiertäneet ainakin tunnin ympäriinsä. Kimi ei löytänyt sitä mitä ikinä etsikin ja seuraavaksi suunta kohti ostoskeskusta jossa olisi ComputerCenter. Eipä sielläkään mitään ostettavaa ollut. Lähdimme tepsateleemaan kohti bussia ja ehdimme juuri perille, kun alkoi hillitön ukkonen ! Välädys ja räsähdys samanaikaisesti. Salama iski hotellin katolle. Enpä ole ikinä ollut näin lähellä moista ! Muutaman minutin kuluttua kuulimme paloauton saapuvan rankkasateessa paikalle, mutta onneksi mitään ei vaurioita tullut. Odottelua ja elokuvia bussissa. Illalla olis liput samaiseen Palladiumiin Dream Theatren keikalle. Olisiko mahtavaa... NOT. Mutta miten sitä muutenkaan aikaa tappaisi. Kyseinen orkka ei kuitenkaan kuulu todellakaan meikäläisen TOP 40:een ja muistoisssa on se New Yorkin Rush missaus ! Olin jo hyvissä ajoin klubilla ja paikallista lämppäriä seuratessani, joka oli todella puuduttavaa, sanoinkin Tommille et nyt lähdetään ja poistuimme paikalta ennen pääaktia. Pizzerian kautta busssiin ja nukkumaan. Aikaero ja muutama drinkki tekivät tehtävänsä ja uni tuli alle aikayksikön. Bussi ja kuski vaihtuivat seuraavana aamuna, koska Timin Prevost bussin generaattori lopetti toimintansa.
Day 4
22.08 New York, B.B.Kings
1000 henk. sold out ! Paikalle tultaessa oli juuri iltapäivän gospel brunssi loppumaisillaan. Jouduimmekin odottelemaan japanilaisturistien ruokailun päättymistä jonkin aikaa. Katseltuamme lavan kokoa, alkoi pikkuisen hirvittää se, siten saada Lullacryn kamat sopimaan. No, sopu teki tilaa. PA kalustona oli SA:n järjestelmä, joka varmasti riittää esim Harlem Gospel Choirille, joka oli tulossa muutaman päivän päästä paikalle, mutta mutta... ei siinä kyllä headroom riittänyt. (Saa nähdä miten Motörhead täällä vetää. Näyttivät myös olevan tulossa !) Etupään mikserinä Yamaha PM-3500, 2 x DBX266, 4 x166, PCM81, 2x SPX900. Taas ongelma, dbx 166 olivat sitten tomi gateina ! Ei siis taaskaan filttereitä. Keikan alussa turva-aita petti ja jääkaappi-pakastin yhdistelmän kokoiset tummaihoiset turvamiehet saapuvat nopeasti paikkeille varmistamaan esiintyjien turvallisuuden. Tuomas näytti aika pikkupojalta noiden kavereiden rinnalla.
Day 5
23.08 Cleveland Palladium
Yöllä ajo Clevelandiin, tämä Gregin bussikin sitten hajosi, tällä kertaa meni ilmastointi ja ilmajouset takaa. Kyyti oli sitten sen mukaista eli kamalan kuuma ja töyssyistä.Bussin takaosassa irtosi iso vanerinen levy ja osui Villeä päähän. Matkamme alkupuoli ei tuntunut lähtevän käyntiin suotuisissa merkeissä, ainakaan autojen suhteen ? PA oli paikkaan nähden ihan kohtuullinen: 3 x EAW KF850 + SB1000 / puoli, mikserinä oleva Midas Verona ei sen sijaan vakuuttanut, ( Muutos rideriin : Ei enää mikseriä ilman VCA ryhmiä !) Efektit olikin ihan perus materiaalia:PCM-42, 2 x SPX-900, 1 x SPX 90 Keikkapaikka ilmeisesti vanha elokuvateatteri,jossa oli lievästi nouseva katsomo. Paikallinen PA henkilökunta ihmetteli joukolla sitä, että KAIKILLA ryhmämme jäsenellä oli oikein GSM puhelimet ! Taas yksi osoitus teknologian takapajulasta !? Olinkin pannut kyllä aikaisemmin merkille, että välissä mentiin kymmeniä, jopa satoja kilometrejä ilman GSM kenttää ! Ewo se kuitenkin soitteli ihan mistä vain. Kysyessäni miten voit soitella vaikka ei ole tietokaan kentästä ? Vastaus oli selvä, management oli ostanut paikallisen NMT tai whatsoever puhelimen (Nokia !) prepaid liittymällä ja hyvinhän se rahisi, joka paikassa !
Day 6
24.08 Välipäivä Cleveland
Bussin vaihdon odottelua koko päivä Clevelandissa keikka paikan takapihalla. Odottaminen tuntuu olevan rundin kova sana, odotetaan, odotetaan ja välillä on taas kiire odottamaan.... Uusi kuski tulee paikkeille uudella bussilla. Tälläkin kertaa saamme hieman uudemman kulkuneuvon allemme, VanHool vm .97 ! Sisustus on lähes sama kuin edellisissäkin busseissa. Etuosassa TV, PlayStation 2, joka toimii myös DVD playerina, kaksi sohvaa, vastakkain olevat penkit, joiden välissä pöytä, keittiökalustus, mikrouuni, 2 jääkaappia, yksi jäillä täytettävä kannellinen allas, WC ja suihku (!!), keskiosan täyttää sängyt: kolme päällekäin ja kaksi peräkkäin molemmin puolin eli yhteensä 12 kpl, joissa jokaisessa omat TV kaukosäätimellä, lukuvalo, sähköpistoke ja ilmastointi !! Takaosassa u-muotoinen sohva ja pöytä sekä stereot ja TV. Aika lokoisat oltavat, vai.... No koitakaahan asua bussissa 3 viikkoa, niin huomaa ettei nuo asiat ole turhia vaan välttämättömiä! Kuljettajamme, jonka nimeä en edes tiedä vielä, on edellisen kuskimme, Gregin mukaan tyly isäntä. Hänelle ei puhuta ennenkuin hän puhuu sinulle, bussia ei siivota ilmaiseksi ja jopa vessapaperista laskutetaan!! Apuva ! Pelko osottautuu kuitenkin turhaksi, Elton osottautui todella asialliseksi ja mukavaksi mieheksi syvältä etelästä. On ajanut parikymmentä vuotta keikkabusseja ja viimeisen neljän vuoden aikana mm. Janet Jacksonin kiertueet. Näihin puheisiin tuolla kannattaa kuitenkin suhtautua pienellä varauksella, koska tuntuu että kaikki ovat tehneet keikkoja kaikkien kanssa. Ongelmana oli saada selvää mitä kaveri sanoi. Teinkin virheen mennessäni bussin etuosaan kartturin paikalle ja Elton aloitti välittömäst puhumaan ja jatkoi ainakin 2 minuuttia, josta en ymmärtänyt sanaakaan ! Vastasin “jeah” ja asia oli sillä selvä !? Toivottavasti asiaan oli hyvä vastaus tuo jeah... ;) Päivä päivältä hänen puheestaan alkoi kuitenkin saada paremmin selvää ja rundin loppupuolella keskustelu rupesi sujumaan jo mukavasti, luulisin näin ?
Day 7
25.08 Chicago, House of Blues (HOB)
Matka Clevelandista Chigagoon ei ollut USA:n mittapuun mukaan mikään hirvittävä ja saavuimmekin paikkeille lähes oikeassa ajassa. Mitä nyt pari kertaa ajettiin ohi liittymistä ja kiertoajelu kaupungin laitamilla alkoi jälleen. En kyllä voi ymmärtää GPS paikantimien puutetta näissä bussseissa ! Muistaakseni kyseinen satelliittisysteemi on Yhdysvaltain armeijan keksintöä ? Täällä kun kuski huomaa ajaneensa väärin ja pudotaan kartalta, ollaan jonkin aikaa ihan kadoksissa. Sen jälkeen ajetaan vaan johonkin suuntaan ja vasta viime vaiheessa kysytään paikallisilta neuvoa. No, pääsimme perille, jossa vastaanotto ja kohtelu olikin loistavaa. Vaikka keikkapaikka sijaitsikin ihan keskustassa, oli busseille varattu omat paikkansa kellariparkkikselta. Näiltä paikoilta muut autot hinattaisiin pois, toisin kuin Suomessa, jossa bändin keikkabussi on se koko kaupungin suurin uhka. Lastauslaiturilta 10m matka isolle tavarahissille, joka kuljetti tavarat suoraan lavan taakse. Hienoa ! Eikä muutenkaan HOB-ketjun tarvitse häpeillä: Erinomaiset ääni- ja valojärjestelmät voisivat toimia malli esimerkkeinä missäpäin maailmaa tahansa. Klubi on 3-kerroksinen ja kapasiteetti n. 1700. Salia kiertää parvet joista on erinomainen näkyvyys ja jopa kuuluvuus. Ollapa tällainen paikka Suomessa ! PA:ta on riittävästi, EV X-array, mikserinä Midas Heritage. Nostaessani masterliukuja ylöspäin CD soidessa, kysyn paikan FOH vastaavalta desibelirajoituksista ja vastauksena on pään pudistus. Efektiräkki on myös suomalaisen festarin luokkaa. Kaveri onkin pikkuisen ihmeissään kun raahaan paikalle oman räkkini, joka pitää sisällään TLA:n putikietuasteen ja Digi002:n. Kun kerron käyttäväni näitä Tarjan lauluun, alkaa kaverin ilme tosiaan mennä mielenkiintoiseksi. Lisää hämmennystä aiheuttaa, kun kytken ja käynnistän Mac G4 läppärin ja ProToolsin. Seuraa kysymys onkin, äänitänkö keikan vai tuleeko jotain playbackinä ? Ei, vaan käytän ProToolsin Waves C4 ja C1plug innejä laulun prosessointiin. Eipä ollut miehen mieleen eksynyt moinen mahdollisuus ja kuten yleensä aina, ei ole kenellekään muullekaan !
Day 8
26.08 Minneapolis, Quest Club
Roudaus todella kapealta kujalta, jonne ei bussia trailereineen meinannut saada mitenkään sopimaan. Tiedossa oli jo saavuttaessa että yön pimeydessä ajo lastauslaiturille ei onnistu, edessä siis 100m roudaus kadulle. No, ei täällä onneksi kauhean paljon itse tarvitse moiseen osallistua, paikallinen kantoapu toimii jälleen sanamukaisesti. Mikserinä Midas Legend, joka toimi lähes täydellisesti. PA on EAW KF sarjaa, pikkuisen isohkot laitteet näin pieneen klubiin ja kattavuus jäi kuitenkin huonoksi, koska setti oli maassa. FX puolella näköjään jonkinlaisena standartina on SPX-990, joka käy meikäläiselle paremmin kuin hyvin. Tavastian kokoinen klubi, jossa oli sitten tänään toinenkin lämppäri! Surkeus, no toisaaltahan se ei ole miedän ongelmamme sopia lavalle, mutta kuitenkin ! Pikkuisen välimallin meininki, eipä jäänyt mitään erikoisempaa kerrottavaa jälkipolville, no ehkä sentään ensimäinen lämppäri naissolisteineen.
Day 9
27.08 Ajopäivä Denveriin
1400 km on pitkä ja se kestää ja kestää ja kestää. Bussin generaattori meni tietysti rikki, nesteet valuivat ulos. Hämmästys olikin suuri kun Elton avasi bussin helmaluukun toiselta puolelta ja sieltä löytyi varageneraattori, tämä jos mikä on nyt sitä Amerikkaa ? Leuka loksahti auki.... hetkeksi. Varajärjestelmän oli kyhännyt joku neropatti: Noilla kahdella moottorilla oli yhteinen jäähdytys !! Eli vesi oli loppu molemmista koneista. Mikä nerokkuus, jee ! Amerikka, jee ! Onkohan nämä käyneet ihan oikeasti kuussa ? Löysimme vuotokohdan, joka oli onneksi todella pieni. Kaksi putkea oli hanganneet tosiaan vasten. Arvelin että moinen pikku reikä olisi ehkä tukittavissa jäähdytysjärjestelmän paikkausaineella. Huoltoasemalta tököttiä nesteen sekaan ja avot: sehän toimi ! Huh, olipa lähellä taas bussin vaihto. Ajoa ja lisää ajoa. Seuraava pysähdys huoltoasemalle pitämään pientä lepotaukoa. Parkkialueelle alkaa tulla lisää nightlinereita, tarkemmin 3 kpl, joista yhdessä oli Usherin naaman kuva. Kuka Suomessa laittaisi oman kuvansa bussin kylkeen ? Lökähousuja alkoi tulla ulos autoista. Olivat menossa Los Angelesiin keikalle. Yhdessä bussissa oli täydellinen studio, jossa Mr Usher voisi aloittaa höpöttämään fiiliksen iskiessä päälle. Studiobussikuskin kanssa keskustelu tuo lisä informaatiota kiertueen kokonais vahvuudesta: Busseja on 7 (seitsemän!). Ketähän niissä kulkee, kun käsittääkseni Usher on solisti, ei bändi !?
Day 10
28.08 Denver, Cervantes
Klubi olikin sitten etukäteen koko rundin heikoin esitys, eikä se paljon paremmalta näyttänyt paikanpäältä katsottunakaan. Meneillään on jokin ihme vapaa-ajan tavaran myyjäiset. Koko sali on täynnä jos jonkinlaista kenkää, takkia ja LUMILAUTOJA ! Paikallinen järjestäjä ilmoittaa että sali on tyhjä klo 15 mennessä, klo on nyt 14, ok... Ehtii syömään ! Tultuamme klo 15 paikalle, on näkymä yhä sama, myyntipöydät ovat edelleen samoilla pakoilla. PA: Meyer 2 kpl UPA-1 + 2x18” subbanen per puoli.Eipä ole järin suuri systeemi. Mikserinä Midas Venice 24ch, johon pitäisi siis mahduttaa molemmat bändit. (Normaalisti Nightwish kanavia on tuo 24 kpl), efekteinä SPX-90, TC M-1 ja TC D-2. Alkuhämmennyksen jälkeen kuitenkin täytyi todeta että kalusto riitti suht hyvin paikkaan ja soundi oli miellyttävä.
Day 11
29.08 Ajopäivä Denveristä lähelle Phoenixia
Aavikkoa, tasankoa, kiviä, kallioita.... niitähän riittää. Kartalta katsottuna ei Arizona autiomaa nyt niin hirvittävän suurelta näytä, mutta istupa sen läpi bussissa ja katsele maisemia, niin huomaat. Tuijota preeriaa 15 min. olet nähnyt lähes kaiken, mitä seuraavan 1000 km aikana näkyy. Huoltoasemaan pihaan parkkiin ja unta palloon.
Day 12
30.08 Phoenix, Cajun house
Ajo läpi “Death Valley”:n. Nyt ymmärrän mistä kyseinen paikka on saanut nimensä, lämpö on kuin helvetin esikartanossa. Perillä kuulimme että oli hyvä kun saavuimme vähän viileämpä päivänä, lämpöä ei ollut kuin +40 astetta !!?? (Onneksi se laski yöllä +30:een !). Kun kalusto on sisällä ja vien räkkiäni paikoilleen, muistan yhtäkkiä: Denverissä en käyttänyt tilanpuutteen takia omaa etuastettani enkä siis Maciäni ja tuon läppärin casessa kuljetin kuulokkeitani, ei perkele ! En ottanut etupäästä mitään mukaani lähtiessäni pois ! Beyer-luurit ovat siis jossain denveriläisen PA firman työtekijällä. Niinkuin olisi rahaa jaella noita ympäri maailmaa. Vanhuus alkaa näköjään painaa, kun muisti ei pelaa, dementiaa ? Kenelläkään ei ole kyseisen firman numeroita ja totean ettei mitään ole tehtävissä ? Kaverit kuitenkin kiistäisivät löytäneensä kuulokkeet. Custom made (suomeksi: Omatekemät !) PA yläkaapit: 2 x 15”, 1x2” torvessa jossa bullet keskellä sekä 2 kpl yläpää diskanttielementtiä. Etukäteen olin sitä mieltä että jos tuo systeemi soundaa edes kohtuulliselta, niin syön hattuni. Eipä pitäisi mennä ennakkon tekemään hätiköityjä johtopäätöksiä, jäi nimittäin hattu syömättä. Järjestelmä oli miellyttävän kuuloinen !! FOH: Yamaha PM-3000, Roland delay with tap (pianon sustain pedaali), 8 ch Behringer gate ja 8 ch comps...
Day 13
31.08 Disneyland Anaheim, House of Blues
Turvajärjestelyt kummastuttivat. Vartijat ajattivat meitä edestakaisin hakemaan jos jonkinlaisia lupalappuja ja tarramerkkejä. Myöhästyttiin kunnolla. Toisen bussin kuski Don, (67 v !!) ei jaksanut ajaa ja nukahti pari kertaa rattiin ajaen mm.edellä menneen rekan perään siten että peili meni rikki ja toisella kertaa tien reunasssa ollut “betoniporsas” sai kaverilta kyytiä ! Kaiken lisäksi bussin generaattori lakkasi toimimasta ! Vahingoniloa oli havaittavissa oman bussimme matkustajilta. Kyseine paikka oli lähes identtinen Chigagon HOB kanssa. Suurimpana erona meikäläisen kannalta oli PA järjestelmän subbaset, joita oli todella paljon. Äänentoisto järjestelmän alarajataajuus oli varmaan lähempänä 20 kuin 30 Hz ! Soundi oli muutenkin hämmästyttävän hyvä, tasapainoinen ja voimakas. Headroomia löytyi !
Day 14
01.09 Välipäivä Los Angelesissa
Elton ilmoitti Donin lähtevän kotiin huomenna ja tilalle tulee uusi kuljettaja, bussi toki jää. Siis myös jotain hyviä uutisia, savubussin pojat nimittäin olivat ilmoittaneet että eivät tule enää vanhan Donin kyytiin vaan lentävät seuraavaan paikkaan. Kuski oli saanut raivokohtauksen aamiaisella kuultuaan maitojuna komennuksesta, mutta minkäs teet, kun turvallisuus on kyseessä ! Soitto vanhalle kitaristi ystävälle Pekka “Pietu” Rintalalle, joka on vaikuttanut Losissa jo toista kymmentä vuotta. Seinäjoen kitaravirtuoosi lupasi tulla hakemaan hotellilta ja lähtisimme pienelle kiertoajelulle. Mukana saapui myös toinen tuttu, perkussiomies, Pete Korpela. Pieni pyrähdys autolla ympäri Hollywoodia ja sen jälkeen pojat ehdottivat saunomista ! Hä, sauna Hollywoodissa ? Ja kaiken lisäksi suomalainen sauna, enpä olisi moista kuvitellut löytäväni täältä. Lisää suomalaismuusikoita: Sauna nimittäin sijaitsee Losin tamperelaisvahvistuksen, Antti Kotikosken asunnon vieressä ! Hassua kuinka voi törmätä tuttuihin myös maailman toisella puolella. Kaikkien näiden kolmen muusikon kanssa on tullut keikkailtua Suomessa ja hämmästyttävää oli myös se, etteivät he tunteneet toisiaan Suomessa olo ajoiltaan vaan ovat tutustuneet täällä. Suomalaisomisteinen sauna on perustettu jo vuosikymmeniä sitten ja kuvat seinillä kertoivat kuuluisista kävijöistään, lauteilla olivat saunoneet mm. Humprey Bogart ja Tina Turner. Tulossa oli lisää yllätyksiä ! Salmiakkikossu snapsi ilmestyi käteeni ja olo tuntui todella “Suomalaiselta” keskellä
Day 15
02.09 Los Angeles House of Blues
Aamulla herättyäni sain kutsun tulla hotellin katolla sijaitsevalle uima-altaalle. Aurinko porotti suoraan ylhäältä ja minä sananmukaisesti valkoihoinen sitten innostuin olemaan siellä reilun 2 tuntia ja tietäähän sen kuinka siinä käy: nahka palo ! T-paidan pukeminen ja pito tuotti pikkuista tuskaa. Päästyämme klubille tuli taas sama dejavu efekti, kalusto ja kalustus samaa kuin edellisissäkin HOB:ssä poiketen PA:n osalta joka oli täällä EV X-line. Keikan alkaessa paikallinen FOH vastaava lähti “tupakalle”, joka itseasiassa kesti yli puoli tuntia. Meillä Suomessa on totuttu ettei pelipaikalta paeta kovin monen biisin ajaksi... ja toisessa biisissä Markon laulu pätki kuin siinä olisi ollut gate päällä.Totesin vian olevan kompressorissa, joka pitäisi vaihtaa ja pikaisesti. No, minä sitten kiipesin Midaksen päälle ja yritin kurottautua insertti piuhoihin kiinni. Onnistuihan se kun makasin mahallani mikserin päällä. Aikaa tuohon kuulemma kului n. 20 sek. , omasta mielestä siinä meni koko biisi. Kaveri tuli setin loppupuolella muina miehinä takaisin eikä edes kysellyt onko ollut mitään ongelmia ! Keikan jälkeen kyllä annoin miehelle asiasta palautetta. Ville oli jättänyt meidät jo Phoenixissa ja nyt työnkuvaani kuuluikin myös rumpujen kasaus ja purku. Niinpä heti keikan loputtua löin oman FX räkkini kasaan, ilmoitin paikan FOH tomppelille, että räkki pitää hoitaa traileriin. Sitten rumpujen purkuun. Kun se ei ole ollut varsinainen päätyöni, hoituu homma vähän hitaasti ja niinpä olinkin viimeisenä valmis, tavaraa meni traileriin sitä mukaa kun sain osat caseihin. Tommi hoiti trailerin pakkausta ja kun viimeinenkin rumpu oli saatu autoon, kysyin oliko kaikki jo trailerissa ? Vastaus oli :” Kyllä !” VIRHE, jonka huomaisin vasta seuraavana päivänä.
Day 16
03.09 San Fransisco, Slim´s
Lähtö San Franciscoon, smoking bussin kuskiksi oli saapunut Eltonin pikkuveli. Edessä oli tyypillinen keikkamatkustus, nukuin koko matkan ja heräsin “Slim´s” clubin edessä, kerrankin ajoissa, olisiko sittenkin myöhästymiset johtuneet Don huonosta jaksamisesta. Niin, tyypillinen matkustus siis sen takia etten koko Friscossa olo aikanani nähnyt kaupungista vilaustakaan, Golden Gatesta puhumattakaan. No, kamojen purku alkoi ja minä tietysti ensimäiseksi rumpujen kimppuun. Setin ollessa pystyssä, lähdin hakemaan omaa räkkiäni viedäkseni sen etupään mikserin luo, mutta... MISSÄ ON RÄKKI ?? Los Angelesin House of Bluesin etupäässä kököttämässä, varmaankin ja toivottavasti. V...u, näköjään pitäisi aina ITSE tarkistaa kaikki, mutta sain edellisenä iltana niin selvän vastauksen että kaikki on mukana ettei moinen tullut mieleen. Pienen paniikin jälkeen ajatus kulkee. Miten saadaan räkki HOB:sta ja jonnekin mukaan. Nimittäin on perjantai ilta ja LA on suhteellisen kaukana. Pääasia on kuitenkin tämän illan keikka ja miten selvitä Tarjan laulun kanssa normaalilla kompressorilla. Ok, dbx 160A on käytössä ja eihän se sitten oikein ollut sama kuin C4 ja C1 yhdistelmä. LA:n HOB.sta ei saada ketään kiinni ! Sitten välähtää: nuo suomalaiset ystäväni ! Soitto Korpelan Petelle, joka auliisti lupautuukin hakemaan räkin pois, huh. Totesin Petelle samalla ettei ole mitään järkeä yrittää lähettää sitä meidän perään, edessähän on enää yksi keikka, vaan palautus suoraan Suomeen DHL:llä. JBL 2x15”+ torvi, sub 2x 18”, näitä tuplasetti per puoli. Soundcraft Vienna ja muu FOH tavara salin peränurkassa, kumisi niin perkeleesti, kaiuttimien stäkkäys huono, yläkaapit eivät kattaneet etuosaa. On tullut jo useasti esiin täkäläisten “ammattitaidottomuus” tai voisiko sitä kauniimmin kutsua nimellä “välinpitämättömyys” . Eikö kenellekään ole tullut ikinä mieleen että myös lavan etuosa on tärkeä. Täällä paria poikkeusta lukuunottamatta asia on unohdettu täysin. Ja kysellessäni miksi, on vastaus jäänyt yleensä saamatta !. Ei muuta kun suomalaista osaamista maailmalle !! Täällä olisi paljon tehtävää !!!! Dejavu ilmiö: keikan alussa paikallinen FOH hemmo lähti johonkin ja jo toisessa kappaleessa, Planet Hell:ssä Markon laulu alkoi taas pätkimään! Ei voi olla totta ! Kompressori taas ja eikun mikserin taakse vaihtamaan sparelaulun comp. tilalle. Ja jälleen puolen tunnin kuluttua kaveri tulee muina miehinä kysymään onko kaikki hyvin ? Vastaan aika painokkaasti ettei todellakaan ! Olis täälläkin asenteissa korjattavaa, kaikki pitäis näköjään tehdä itse.
Day 17
04.09 Ajopäivä Seattleen
840 mailia pitkin länsirannikkoa. Matka kuluu elokuvia katsellessa, tänään meni 4 täypitkää leffaa. Pysähdys keskelle erämaata Casinolle, jossa Elton voitti 10000 dollaria, 5 kertaa jackpotin lähes peräkanaa. Katsellessa kaverin pelaamista, huomasi ettei oltu ensi kertaa koneiden ääressä. Kimi otti aikaa kuinka nopeasti 100 dollaria menee peliautomaatin läpi: 1min 40sec !! Lopullinen voitto-osuus Eltonille jäi 8000 taalaa, joka ei sekään ole huono päivä palkka, otaksun kuitenkin että on sitä joskus mennytkin ? Yön aikana ilmeisesti ylitettiin vuoristo, korvat poksumisesta huomasi
Day 18
05.09 Seattle, Graceland
Saavuimme Seattleen klo 14. Buukautuminen hotelliin meinasi tuottaa vaikeuksia, koska molemmat tourmanagerimme olivat jääneet vapaapäiväksi San Fransicoon. Reception kaveri peräsi luottokorttia, mutta hetken selitettyäni tilannetta antoi kuitenkin huoneet tai oikeastaan huoneen, muut eivät olleet vielä valmiita. No voihan taas, 1400 km bussissa saa aikaan sen että tuoksuu sellaiselta että itseäkin hävettää, suihku olisi ollut poikaa. Päätin sitten lähteä Lullacryn poikien kanssa tarkastamaan minkälainen keikkapaikka, Graceland, on. Kysyin hotellin portieerilta, voisiko hän näyttää kartalta missä moinen paikka on. Kaveri naurahti ja sanoi ettei siihen karttaa tarvi, ovesta vasemmalle, kulmasta vasempaan ja suoraan 100 jaardia, mitä v...un jaardia !! No okei, 1 jaardi on 0.9144 m eli matkaa on siis 91m 44cm ! Kävely keikkamestaan kesti minuutin, siellä olikin vastassa sekä sisään jonottavaa yleisöä että paikallinen kantoapu. Jälkimäinen hieman närkästyneenä myöhästymisestämme. Mistä myöhästymisestä ?? Pieni ongelma taas kun informatio ei kulje bändin sisällä. Management oli ilmoittanut että saavumme paikalle klo 14 ja kello on jo 15. Voihan nyt, äkkiä takaisin etsimään miehiä ja bussia ja 15 min myöhemmin olemmekin jo tyhjentämässä traileria, viimeisen kerran tällä rundilla ! Last, but not best ! Joo, paluu arkeen tulee vanhan JBL PA setin, Spirit miksereiden ja valtaisan 16 kpl PAR64 arsenaalin myötä. Tommi heittääkin huumorilla että jos ottais oman HogIII ohjaamaan noita lamppuja. Lupasin lyödä jos hakee laitteen autosta. Mutta kuitenkin niinkuin usein, se fiilis ei ole kiinni paikan koosta eikä käytettävästä kalustosta. Illan keikka on lähes hurmoksellinen ja kruunaakin hienosti tämän kiertueen. Rundi on onnistunut, kai, koska uusia keikka tarjouksia on tullut jo kesken kiertueen ja ainakaan minä en ole kuullu negatiivisia palautteita. Molemmat bändit ovat jokaisella keikalla antaneet parastaan ja sen on huomannut yleisön reaktioista. Koti-ikävä kuitenkin on jo painanut jonkin aikaa ja kyllä täältä mielellään lähtee kotiin Kauhavalle saunan lämmitykseen.
Day 19
06.09 Kotiinlähtö Seattlesta
Aamulla herätys klo 11. Tv auki ja Suomi-Saksa jääkiekko-ottelun tunnelmiin. Siinähän sitä oli jännitystä heti aamutuimaan. Pakatessani laukkuani huomasin että olin sitten jättänyt CD kansioni keikka paikalle. Eipä ole ensimäinen eikä viimeinen kerta kun unohdan tavaroita. Tällä kertaa taskussani oli FOH miehen, Billin, käyntikortti, joten saisin häneen kyllä yhteyttä tarvittaessa. Kamat bussiin kello 14, sen jälkeen kävellen Gracelandiin toivoen että siellä olisi joku paikalla, Labor daystä huolimatta. Tämä maanantai kun on vapaapäivä ! Huomasin kuitenkin kävellessäni kohti venueta nightlinerin kadun varrella ja paikalliset “kepit” eli kantajat roudasivat tavaraa sisään. Sisällä Bill vetäisikin heti Cd:ni mikserin alta hymähdellen, sanoi huomanneensa paketin tultuaan paikalle. Oli ehtinyt miettimään miten saisi toimitettua ne minulle, koska ei ollut varma olimmeko jo lähteneet. Hyvä näin... vuosien varrella on tavaraa unohtunut sinne tänne ja se tuntuu kukkarossa. Kalustoa tuntuu olevan enemmän kuin lähtiessä ja lentoaseman virkailija onkin vakuuttunut siitä että meidän tulisi suorittaa 6000 dollaria ! Marcelo nosti onneksi asiasta hieman meteliä ja neuvottelun tuloksena saatiin ylipainomaksu laskemaan 1500 taalaan. Bussikuskien tehtäväksi jää hoitaa vuokrakamat takasin New Yorkiin. Siinähän sitä on vielä veljeksillä ajamista mantereen toiselle puolelle. Myöhemmin kuulin huhuja, jonka mukaan kalusto ei sitten olisi ikinä pääsyt perille vuokrafirmaan ja ovat haastaneet bussiyhtiön asiasta. Huh, onneksi eivät ole sotkeneet meitä moiseen. Pitkä lennon jälkeen ensimäinen juna kohti Pohjanmaata ja saunaan ! Edessä muutaman päivän vapaa ennen syksyn Suomen kiertuetta ! .... to be continued.

Nightwish USA tour 2004