AMS-Studios

Niinpä ! Eikä ajoa noina päivinä kuin 2066 mailia eli 3324.9 kilometriä ! Ja joku sanoo, että Suomi on pitkä maa !? Matkasimme siis Chicagosta Seattleen eli ei edes "coast to coast". Chicagon keikan jälkeen bussiin ja ajoa ensimmäisenä yönä reilu 800 mailia Bismarckiin Pohjois Dakotaan. Oltiin perillä hotellissa iltapäivällä ja lähtö eteenpäin taas klo 01 yöllä. Ensin kummastelin hetken tätä ajojärjestelyä : yöllä ajo ja päiväksi hotelliin ?! Sitten ainakin luulin tajunneeni miksi teemme näin. Keikkapäivinä etenemme samalla lailla ja kun jatkamme samaan tyyliin, saavat kuskit pitää jo opitun vuorokausirytminsä, ajokilometrejä heille kun tulee AIVAN tajuttomasti. En ole ihan varma miten täällä lainsäädäntö menee, mutta Euroopassa tällaisia ajomääriä ei kuljettajat saisi ajaa. Sonatan kuski oli vetäissyt yhtenä päivänä 1600 mailia kahdella pysähdyksellä ! Siis tuollaiset 2500 kilometriä ja minä kun luulin olleeni kovakin kuski ajaessani eräällä 69Eyes kiertueella 1400 km päivässä ! Toisaalta näiden kavereiden ei sitten tarvi muuta tehdäkään.
Hyvin nukutun bussin yön jälkeen päätimme Antin kanssa jälleen kerran mennä harrastamaan keilausta. Siinähän se ilta menikin varsin rattoisasti, 13 peliä ja radalta suoraan bussiin. Jälleen yöajoa, tällä kertaa 760 mailia ja saavuimme Missoulaan, Montanaan illalla, Miksi vasta illalla, vaikka ajoamatkaa oli vähemmän ? No tietenkin siksi että bussimme hajosi keskelle ei mitään, jonnekin vuoristoon. Kuljettajamme James pysäytti yhtäkkiä tienlaitaan saatuaan bändibussin kuljettajalta (ajoivat perässämme) radiopuhelimella viestin, että nyt näyttää siltä, ettei hyvältä näytä: Bussimme ilmeisesti palaa ! Mennessämme ulos katsomaan, mitä oikein on tapahtunut, James oli jo avannut moottoritilan bussin perästä ja sieltähän tuli harmaata savua. Onneksi mikään ei ollut vielä syttynyt tuleen, mutta ilmeisen lähellä se oli. Moottorista oli mennyt jokin öljyputki poikki ja reiästä tuleva öljy sitten räiskyi ympäri konetilaa ja sitä kun joutui kuuman pakosarjan päälle, niin savuahan tulee aika paljon. Kovinkaan kauaa ei ajoa olisi varmaankaan tarvinnut jatkaa, kun olisimme olleet oikeasti ilmiliekeissä. Jotenkin kuljettajat sitten yhteistuumin saivat vuodon loppumaan ja pääsimme jatkamaan matkaa jonnekin pikkukaupunkiin, jossa korjaus sitten lopullisesti tehtiin. Kiertuemanagerimme Brian tai kuten häntä kutsumme Brain, oli pikkuisen kypsä tilaneeseen, koska bussissamme oli aikaisemminkin kaikenlaista pientä. Tänä kyseisenä iltana olisi NFL:n eli jenkkinfutiksen alkuottelut käynnissä ja vankkana kotikaupunkinsa Chicago Bearsin kannattajana, Brian oli laskelmoinut pääsevänsä hotelliin seuraamaan peliä. No, onhan bussissakin satelliitti tv, joka saa virtansa generaattorista. Ajomatkan vielä jatkuessa pelit sitten alkoivat ja otteluiden tiivis seuranta alkoi, kunnes ..... kuului naps ja poks ja koko bussin viihde-elektroniikka pimeni, televisiota myöden. Generaattori sammui, eikä kyseessä ollut ensimmäinen kerta, mutta nyt oli TOSI kysymyksessä ! Normaalisti niin rauhallinen Brian rupesi kylvämään f-alkuisia sanoja, jotka amerikkalaisissa tv ohjelmissa poistetaan "PIIP" ännellä ja riensi kuskin luo kertomaan mitä tapahtui. James käynnisti geniksen uudelleen ja sähkö palasivat, mutta satelliittivastaanotin ei suostunutkaan löytämään tv lähetystä ! Lisää kirosanoja ! Odotusta ja kirosanoja. Sitten yhtäkkiä noin 5 minuutin kuluttua ohjelma palasi näkyviin ja rauha palasi ja pääsimme vihdoin perille Missoulaan.
Pitkä päivä bussissa takana. Mitä tehdä ? No eikun jälleen kerran Antin kanssa keilaradalle. Täytyy myöntää että olen jäänyt vähän kuokkuun tähän lajiin. Onneksi kotopuolessa lähin keilarata ei ole kuin 10 min ajomatkan päässä !