Kiertue päättymässä !
27/09/08 04:35
Taas on mennyt muutama päivä ilman, että olen saanut
tänne mitään . Kuten varmaan on tullut jo selväksi,
viimeiset kiertueen keikat on peruttu Anetten
sairastumisen vuoksi. Neljä showta jäi tekemättä.
Charlotte, Knoxville, Baltimore ja New York. Tulimme
tänään New Jerseyn Secaucukseen, jossa olisimme
maijailleet keikkapäivänäkin. Kävimme myös läpi nuo
muutkin "peruutuskaupungit", koska sekä majoitukset
että kuljettajien matkasunnitelmat oli suunniteltu
niitä silmällä pitäen. Eli viimeisen viikon aikana
emme tehneet yhtään mitään, paitsi keilasimme !
Tässä kuvassa "Rock´n Bowl Team ", joka kävi useassa osavaltiossa ja kaupungissa. ( Minä vasemmalla ja kilpakumppanini Antti "Andy" Toiviainen oikealla).
Keikoista ja peruutuspäivistä vielä...
Siirtyessämme New Orleansista Floridaan, bussimme hajosi !
En tiedä ihan tarkkaan mikä sille tuli, mutta matkantekomme tuolla Jamesin ajamalla vekottimella loppuisi, ainakin toistaiseksi. Onneksemme (?) meillä on kaksi bussia ja näin siirsimme kaikki tavaramme bändin kuljetusvälineeseen. Eihän tuossa muuten mitään, mutta vaihto tapahtui suhtaikaisin aamulla eikä uudessa kulkuvälineessä olis tarpeeksi sänkyjä kaikille. Joten koko crew nukkui miten nukkui ns. etuloungessa sohvalla istuen ja kuten itse tein, oma pusero tyynyksi edessä olevalle pöydälle ja unta palloon ! Päästiinhän sitä vihdoin perille ja ovesta astuessa ulos, iski kuumuus ja ennenkaikkea kosteus kuin nyrkillä päin namaa. Ei tarvinnut tehdä juuri mitään, kun hiki valui pieninä puroina.
Keikkapaikka, Jannus Landing
oli ulkona, keskellä asusta ja tämän takia melurajat, jotka aluksi vaikuttivat järjettömiltä, saivatkin äkkiä järjelliset mittasuhteet. Meteliä ei saanut pitää ennen klo 15 ja max äänenpaine mikserillä oli 105 dB, C slow. En nyt ala jaarittelemaan eri painotuksista ja mittauksista. Tuo määrä on todella vähän !
Keikka oli kuitenkin ok ja paikallisethan ovat tottuneet kuulemaan showt kyseisessä paikassa samalla volumetasolla. Itse oli vaan pikkuisen orpo olo .
Ajoimme sitten yöllä Floridan St. Petersburgista Tenneseen Knoxvilleen, jossa meillä oli siis vapaapäivä. James oli tuon päivän aikana saanut jotenkin ihmeenkaupalla bussin kuntoon ja muutimme takaisin omaan "kotiin" yöllä. Vihdoin pääsi nukkumaan ! Knoxvillessä olis edessä taas pyykin pesua. Mikko otti selvää paikasta ja suuntasimme sinne kävellen. Matkaa olisi noin 2 kilometriä, mutta kunhan vaan pääsee pikkuisenkin jaloittelemaan, en laita olenkaan pahakseni. Tuo bussissa istuminen alkaa käydä jo sekin työstä.
Siinähän se matkamme kohde:
Matkamiehelle nuo kolikkopesula ovat mitä mainioimpia. Koneellisen peseminen maksaa n 1.50 taalaa ja kuivausrumpu saman verran. Tällaisia laitoksia ei Suomessa juurikaan ole. Ainoa mahdollisuus pestä vaatteitaan rundeilla Suomessa, on käyttää hotellien pesupalveluita, joiden hinnoittelussa ei ole kyllä mitään järkeä: T-paita 5€, sukat 3€ jne...
Normaalisti pesukoneiden vierestä löytyy pesuaineautomaatti. Olihan se siellä tälläkin kertaa, joskin täysin tyhjänä. Onneksi viereesä oli kauppa. Samoin seteliautomaatti oli kokenut kovia eikä ollut toiminta kuntoinen !?
On siinä ollut jollakin ryöstöidea: Kantaa mukanaan kulmahiomakone ja tehdä sitten todella surkea murtoyritys masiinaan, joka ei todellakaan voi pitää sisällään satoja dollareita, korkeintaan joitain kymppejä. Kyllähän tuossa valo paloi, muttemme alkaneet kokeilla laitteen toimivuutta. Vaihdoimme sopivan määrän kolikoita ostaessamme pyykinpesuainetta. Pyykin koneeseen ja syömään naapurikaupan grillibaariin, puhtaat vaatteet kuivausrumpuihin
ja takasin hotellille.
Seuraavana päivänä menimme normaalisti keikkapaikalle ja aloitimme kaluston kokoamisen. Ehdimme saada backlinen, mikityksen ja valot paikoilleen, kun tuli viesti shown peruuntumisesta. No, mitäpä siinä oikeastaan voi mitään muuta kuin purkaa kamat ja pakata auto. En muista koskaan saaneeni kaikkia näin valmiiksi ja purkavani kamoja pois ilman, ettei PA:sta tai monitoreista olisi kuulunut ääntäkään. Knoxville, Tennessee jää siis omaan historiankirjaani sellaisena ! Tässä näkymä The Valarium clubilta.
Toisaalta olisi ollu mielenkiintoista kuunnella miltä tuo EAW 850 PA olisi kuullostanut, kun talon eq:n säädöt olivat tällaiset:
Mr. Kauhanen mittasi signaalin putoavan noilla säädöillä 10dB, eikä paikallinen "Tauno" (kts. Detroit !) edes kompensoinut sitä gain potikoila! Lähdimme kuitenkin sen verran nopeasti livohkaan, että audiojärjestelmät jäivät siis testaamatta.
Seuraavaksi matkasimme Charlotteen, jossa keikka myös peruttiin. Tällakertaa emme roudanneet edes kamoja sisään, koska oli ilmeistä, ettei showta tehdä...
Matka jatkui kohti Baltimorea, josta jatkan huomenissa...
Tässä kuvassa "Rock´n Bowl Team ", joka kävi useassa osavaltiossa ja kaupungissa. ( Minä vasemmalla ja kilpakumppanini Antti "Andy" Toiviainen oikealla).
Keikoista ja peruutuspäivistä vielä...
Siirtyessämme New Orleansista Floridaan, bussimme hajosi !
En tiedä ihan tarkkaan mikä sille tuli, mutta matkantekomme tuolla Jamesin ajamalla vekottimella loppuisi, ainakin toistaiseksi. Onneksemme (?) meillä on kaksi bussia ja näin siirsimme kaikki tavaramme bändin kuljetusvälineeseen. Eihän tuossa muuten mitään, mutta vaihto tapahtui suhtaikaisin aamulla eikä uudessa kulkuvälineessä olis tarpeeksi sänkyjä kaikille. Joten koko crew nukkui miten nukkui ns. etuloungessa sohvalla istuen ja kuten itse tein, oma pusero tyynyksi edessä olevalle pöydälle ja unta palloon ! Päästiinhän sitä vihdoin perille ja ovesta astuessa ulos, iski kuumuus ja ennenkaikkea kosteus kuin nyrkillä päin namaa. Ei tarvinnut tehdä juuri mitään, kun hiki valui pieninä puroina.
Keikkapaikka, Jannus Landing
oli ulkona, keskellä asusta ja tämän takia melurajat, jotka aluksi vaikuttivat järjettömiltä, saivatkin äkkiä järjelliset mittasuhteet. Meteliä ei saanut pitää ennen klo 15 ja max äänenpaine mikserillä oli 105 dB, C slow. En nyt ala jaarittelemaan eri painotuksista ja mittauksista. Tuo määrä on todella vähän !
Keikka oli kuitenkin ok ja paikallisethan ovat tottuneet kuulemaan showt kyseisessä paikassa samalla volumetasolla. Itse oli vaan pikkuisen orpo olo .
Ajoimme sitten yöllä Floridan St. Petersburgista Tenneseen Knoxvilleen, jossa meillä oli siis vapaapäivä. James oli tuon päivän aikana saanut jotenkin ihmeenkaupalla bussin kuntoon ja muutimme takaisin omaan "kotiin" yöllä. Vihdoin pääsi nukkumaan ! Knoxvillessä olis edessä taas pyykin pesua. Mikko otti selvää paikasta ja suuntasimme sinne kävellen. Matkaa olisi noin 2 kilometriä, mutta kunhan vaan pääsee pikkuisenkin jaloittelemaan, en laita olenkaan pahakseni. Tuo bussissa istuminen alkaa käydä jo sekin työstä.
Siinähän se matkamme kohde:
Matkamiehelle nuo kolikkopesula ovat mitä mainioimpia. Koneellisen peseminen maksaa n 1.50 taalaa ja kuivausrumpu saman verran. Tällaisia laitoksia ei Suomessa juurikaan ole. Ainoa mahdollisuus pestä vaatteitaan rundeilla Suomessa, on käyttää hotellien pesupalveluita, joiden hinnoittelussa ei ole kyllä mitään järkeä: T-paita 5€, sukat 3€ jne...
Normaalisti pesukoneiden vierestä löytyy pesuaineautomaatti. Olihan se siellä tälläkin kertaa, joskin täysin tyhjänä. Onneksi viereesä oli kauppa. Samoin seteliautomaatti oli kokenut kovia eikä ollut toiminta kuntoinen !?
On siinä ollut jollakin ryöstöidea: Kantaa mukanaan kulmahiomakone ja tehdä sitten todella surkea murtoyritys masiinaan, joka ei todellakaan voi pitää sisällään satoja dollareita, korkeintaan joitain kymppejä. Kyllähän tuossa valo paloi, muttemme alkaneet kokeilla laitteen toimivuutta. Vaihdoimme sopivan määrän kolikoita ostaessamme pyykinpesuainetta. Pyykin koneeseen ja syömään naapurikaupan grillibaariin, puhtaat vaatteet kuivausrumpuihin
ja takasin hotellille.
Seuraavana päivänä menimme normaalisti keikkapaikalle ja aloitimme kaluston kokoamisen. Ehdimme saada backlinen, mikityksen ja valot paikoilleen, kun tuli viesti shown peruuntumisesta. No, mitäpä siinä oikeastaan voi mitään muuta kuin purkaa kamat ja pakata auto. En muista koskaan saaneeni kaikkia näin valmiiksi ja purkavani kamoja pois ilman, ettei PA:sta tai monitoreista olisi kuulunut ääntäkään. Knoxville, Tennessee jää siis omaan historiankirjaani sellaisena ! Tässä näkymä The Valarium clubilta.
Toisaalta olisi ollu mielenkiintoista kuunnella miltä tuo EAW 850 PA olisi kuullostanut, kun talon eq:n säädöt olivat tällaiset:
Mr. Kauhanen mittasi signaalin putoavan noilla säädöillä 10dB, eikä paikallinen "Tauno" (kts. Detroit !) edes kompensoinut sitä gain potikoila! Lähdimme kuitenkin sen verran nopeasti livohkaan, että audiojärjestelmät jäivät siis testaamatta.
Seuraavaksi matkasimme Charlotteen, jossa keikka myös peruttiin. Tällakertaa emme roudanneet edes kamoja sisään, koska oli ilmeistä, ettei showta tehdä...
Matka jatkui kohti Baltimorea, josta jatkan huomenissa...
|