AMS-Studios

Eilen illalla tuli Jukalta viesti, jossa tiedusteltiin osallistumishalukkuutta seuraavana päivänä suoajelulle. Hinta olisi 70 dollaria ja pitäisi sisällään kuljetuksen edestakaisin suolle sekä puolentoista tunnin kierroksen suolla. Vastausaikaa oli 10 minuuttia, mutta vastasin myöntävästi jo noin 3 sekunnin kuluttua. Aamupäivällä keräännyimme hotellin aulaan tämän itseasiassa Sonatan Henkan ideoiman matkan lähtöä odottamaan. Ajo suolle kesti vajaan tunnin ja lähestyessämme suoaluetta, aloimme näkemään Katariinan aiheuttamia tuhoja, joita ei oltu korjattu. Korkealla kuivalla maalla oleva vene, auto, joka näytti olleen kokonaan veden peittämänä, ym. Siinä samalla ihmettelimme paikallisten asukkaiden sitkeyttä (tyhmyyttä ?) rakentaa ja korjata talojaan, jotka sijaitsevat aivan joen rannalla. Tuon virran ei tarvitse nousta kuin metrin, niin jo vain on taas vesi olohuoneessa. Tämä siitä huolimatta, että kaikki tietävät uuden myrskyn ja tulvan olevan taas vain ajan kysymys. En sitten tiedä mikä saa ihmiset jäämään ?
Oli hyvä, että mukaan lähti 15 hengen ryhmä Sonatan ja Nightwishin leireistä. Tuolla määrällä saimme nimittäin oman hyrdokopterin käyttöömme. Kuvassa toinen matkaan lähteneistä aluksista.



Oma kuljettajamme jakoi myös meille tuollaiset keltaiset Peltorin kuulosuojaimet. Matkaan lähdettyämme ajattelimme, ettei moisia tarvita. Asiaan tuli kuitenkin muutos, kun pääsimme pois jokialueelta. Vauhdin kiihtyessä kaikki laittoivat Peltorit kiltisti päähänsä. Laite piti hyvin samanlaista ääntä kuin potkurilentokone ja volumetaso oli myös samaa luokkaa.




Yksi omituisista asioista tuolla hassulla James Bond laitteella matkatessa oli se, kuinka helposti se pystyi etenemään kanavassa, joka oli kasvanut täyteen lummetta tai mitälie rämehorsmaa.



Ja juuri tuota edellistä pätkää kuvatessani se tapahtui... Kamerasta loppui akku !! Ja minä kun juuri edellisenä päivänä olin paukutellut henkseleitä kuinka hyvin Sonyssä akku kestää ! Just joo. Enää olisi käytössä iPhonen kamera ja onneksi muulla porukalla on tallentamisvälineitä ihan riittävästi.
Edessä olisi kuitenkin se kaikkien odottama alligaattorin näkeminen sen omassa elinympäristössä. Ajeltuamme vajaan tunnin alkoi toivo jo pikkuhiljaa hiipua, kunnes yhtäkkiä teimme u-käännöksen ja oppaamme osoitti sormellaan parin-kolmen metrin päähän vihreän kasvuston keskelle.



Niin, siinä se on keskellä kuvaa ! En minä olisi sitä havainnut, ellei tuo metrinen otus olisi liikahtanu. Nytpä on sekin sitten nähty, vaikkakin pienenlainen. Jatkoimme matkaa eikä mennyt kuin minuutti, niin edessämme olikin jo hieman isompi veijari ja vielä avovedessä. Pysähdyimme sen viereen ja Ewo heitti sille Beef Jerkyä ( miten ihmeessä kuivattua suolalihaa oli mukana?) ja alligaattorihan hyökkäsi makupalan kimppuun


Hotkaisi palan ja...... syki sitten pois ! Ei maistunut näköjään. Tästähän Ewo lohkaisi mainoslauseen kuivatun lihan valmistajalle : "Osta Beef Jerkyä, sitä ei syö alligaattorikaan !" Aika alkoi tulla täyteen ja aloimme matkan kohti lähtösatamaa, kun eteemme tuli vielä yksi, ehkä 2.5m alligaattori.



Palattuamme satamaan, kiitimme Henkkaa loistavasta retkestä. Tämä oli yksi mieleenpainuvimmista hetkistä, mitä olen näillä keikkareissuilla kokenut.
Olin ja olen edelleenkin todella tyytyväinen lähdettyäni mukaan. Mitäpä olisi olleet vaihtoehdot: elokuvia hotellissa ( pysyvät kovalevyllä vielä ensviikonkin), keilailua (sitä aina ehtii harrastaa !) tai katsomaan jotain bändiä (ei, kiitos) ? Kyllä, valinta oli oikea. Nyt vielä ennen nukkumaan menoa porukalla syömään. Huomenna olis sitten taas työpäivä.