AMS-Studios

Ajo Austinista New Orleansiin jouduttiin tekemään pienen kiertotietä pitkin, koska suorin tie olisi kulkenut Houstonin kautta. Tosin en minä asiaa oikeastaan huomannut, heräsin Holiday Inn hotellin edestä keskikaupungilla. Edessä siis kaksi välipäivää ja keikka HOB:ssä lauantaina. On ainakin aikaa kiertää kaupunkia. Tietysti mielessä oli taas se keilailu. Kerroimme asiasta myös kuskillemme, Jameseille, joka sanoi olevansa kiinnostunut keilaamisesta. Kellon ollessa 14.30, hotellihuoneemme puhelin soi ja siellä olikin Kevin, bändin bussikuski, joka ilmoitti lähtevänsä mukaamme. Sovimme tapaamisen respaan kello 16. Google mapsistä haimme parin keilaradan osoitteen ja lähdimme taksilla matkaan. Ensimmäinen kohteemme, Mid City Lanes Rock´n Bowl, ei ollut kovinkaan kaukana, mutta ovella näimme, että paikka aukeaisi vasta 20.30 ! Ei onnistu, pakko päästä jonnekin. Kevin soitti seuraavaan paikkaan ja varmisti ratojen olevan auki. Miekkonen keilaradalta ilmoitti ovien sulkeutuvan vasta 02 yöllä ja vaikka matka sinne olisi pitkä ( taksikuski kertoi matkan maksavan 36 taalaa !) päätimme lähteä. Sanoin Antille jo hotellilla aistivani että Kevinillä olisi myös oma pallo ja niinhän hänellä olikin ! Kysyessämme miehen parasta tulosta, hän mykisti meidät samantien: 298 ! Ainut keino saada tuollainen tulos, on tehdä 9 kaatoa peräkanaa ja viimeiseen ruutuun 2 keilaa pystyyn ! Siinä samalla meitä alkoi pikkuisen hävettää omat tuloksemme ja ainakin minä harkitisin jo jossain vaiheessa hotellille jäämistä. Mutta toisaalta, paremman keilaajan kanssa oppii paljon ja saa vinkkejä. Niin, matka seuraavaan paikkaan eli toiseen kaupunkiin kesti yli puoli tuntia. Pääsimme kuitenkin perille kommelluksitta ja pian edessämme aukesi kiertueen tähän asti paras halli, ratoja peräti 64 kpl eikä ihmisiä oikeastaan missään ! Otimme aluksi 4 peliä per mies. Kevin näytti heti ensimmäisellä heitolla olevansa pelimies. Eihän me nyt Antin kanssa kuitenkaan paljoa hänelle jääty pisteissä. Meille hyvänä päivän olisimme voittaneetkin. Kaikki näytti hyvältä, kunnes kolmannen pelin aikana meille ilmoitettiin tylysti pelin olevan viimeisemme ! Mitä ihmettä ? Selityksenä saimme kuulla kansallisen keilaliigan alkavan tänään. C´moon, ratojahan on 64 kappaletta, mutta pelaajiakin kuulemma tulee 250 ! Yritimme vielä kysyä, miksi meille sitten ilmoitettiin radan olevan auki 02 saakka. Vastauksena pelkkä olankohautus ja viimeisen pelin rahojen palautus. Eihän se tuo riitä, enemmän sitä pitää saada pelattua, mutta hei: Kellohan on jo sen verran paljon, että Rock´n Bowl avautuu varmaankin siinä vaiheessa, kun pääsemme sinne. Ja näinhän kävikin. Emme joutuneet odottelemaan kuin pizzan verran radalle pääsyä. Tuossa samanaikaisesti teimme Antin kanssa myös lisähankintoja: nyt omistamme sekä Rock´n Bowl keilauskengät, että paidat ! Itse rata oli pienoinen pettymys. Halli on perustettu 1941 ja keilaradan koneisto oli ehkä alkuperäinen eikä se sisältänyt pisteenlaskujärjestelmää. Tämä aiheuttikin huvittavan tilanteen: Emme olleet vielä oikein jyvällä, miten pisteenlasku tapahtuu, vaikka saimme pisteenlaskutaulukon ja ohjeet. No, päätimme laittaa vaan kaikki kaatunet keilat ruutuun ja ihmettelisimme myöhemmin kokonaispisteitä. Jonkin aikaa heiteltyämme, saapui luoksemme parikymppinen mies kysyen miten pisteet oikein lasketaan? Naurahdin ja sanoin ettemme oikein tiedä itsekään miten se tapahtuu. Ihmettelin miksi mies tuli juuri meiltä kysymään moista ja kaverin vastaus alkoi naurattaa vieläkin enemmän. Meillähän oli Rock´n Bowl keilapaidat ja kengät päällä ! Näistä kostyymeistä viereisen radan keilaajat päättelivät meidän olevan talon omaa väkeä ! Reilun tunnin keilauksen jälkeen Tuomas tuli paikalle ja kehoitti meitä lähtemään mukaan. Muut ryhmästämme ja Sonatan pojat olivat kuulemma jossain Bourbon Streetillä baarissa, jossa olisi biljardia, ilmakeikkoa ja pöytäfutista. Samalla tulisi nähtyä tuo Ranskalaiskorttelin kuuluisin katu. Sitäpaitsi keilauskiintiö oli tältä erää täynnä. Itse French Quarter oli kärsinyt Katariina myrskyssä vaurioita, mutta ihmeekseni noita jälkiä ei enää oikeastaan näkynyt. Ainut selkeä viite tuhosta oli tuon huvielämän keskuksen pienetyminen. Myös tyhjillään olevia kiinteistöjä on todella paljon. Menoa ja meininkiä kuitenkin vielä löytyy ja mieltä lämmitti suuri livebändien määrä Bourbon Streetin klubeissa ja baareissa. Vähääkään liioittelematta voi sanoa 10-15 bändin soittavan parin sadan metrin matkalla ja kun joka paikassa ovet pidetään auki, on musiikin kakofonia suhteellisen mielenkiintoisen kuuloinen !

Huomenna olisikin sitten edessä SUURI seikkailu ! To be continued...