AMS-Studios

Nyt sitä sitten saavuttiin keskelle sademetsää. Hotelli oli aivan Amazonin rannassa ja pakkohan se oli mennä kokeilemaan miltä siellä tuntuu uida. Muutaman sadan metrin päässä oli uimaranta, joten päättelin ettei vedessä varmaankaan ole piranhoja...



Vesi oli hämmästyttävän lämintä. Olen ennemmin kuvitellut, että virtaava vesi olisi aina viileää, mutta täällä ilmeisesti paahtava aurinko tekee tehtävänsä. Manaukessa ei nimittäin kuukauden keskilämpötila laske ikinä alle +25 ! Vapaapäivää seurasi sitten meno keikkapaikalle tutkimaan paljon puhuttua paikallista osaamista. Ja tästähän se taas lähti :



Tuon vinotuen sidonta oli sitten vielä kaikenlisäksi tehty jollain paperinarulla:



Tulee mieleen, että onko mahdollista että jonakin päivänä ei olisi mitään hämmästeltävää ?

Brasilia on siis Brasilian pääkaupunki, jos joku ei sitä sattunut tietämään. Tämä kaupunki rakennettiin vasta varten keskelle ei mitään pääkaupungiksi 1960-luvun alussa ja asemakaavaltaan kaupunki on lentokoneen muotoinen. Kukahan tuonkin on (huumepäissään?) keksinyt ja ennenkaikkea miksi !? Lentokoneesta tuon muodon havaitsee, eipä juurikaan maasta käsin. Eräs kaupunkisuunnittelun lähtökohtia oli tehdä katujärjestelyt niin, ettei liikennevaloja tarvita lainkaan. No se kaupungista...
Eräs omituinen seikka Brasiliassa (siis maassa) on sähkö. Se voi olla 110V, 127V tai 220V, riippuen paikasta ja kaupungista. Joskus jopa saman kaupungin alueella voi olla eri jännitteitä käytössä. Nykypäivän kulutuselektroniikalle tuo ei juurikaan tuota ongelmia, koska oikeastaan kaikki erillisillä virtalähteillä varustetut laitteet, kuten kännykät ja tietokoneet, imevät sisäänsä oikeastaan mitä jännitettä vaan. Tarkkana täytyy kuitenkin olla jos sinun tulee itse vaihtaa laitteessa käytettävissä oleva jännite kytkimellä . Normaalisti on aika helppoa todeta myös käytetystä pistokkeesta, mikä jännite on kyseessä... paitsi täällä !



Kuva on Nacional Hotellin kylpyhuoneesta, jossa näkyy tämä pistokeongelma. Jenkki kun epähuomiossa työntää USA:ssa käytetyn edison pistokkeensa tuohon ylempään 220V:n reikään, niin käyttösavu tulee nopsasti ulos laitteesta !
Keikkapaikalla nähtiin taas suhteellisen rohkeaa käyttäytymistä paikallisen ääni & valofirman puolelta. Etulinjan trussi notkui aika pahan näköisesti eikä tuossa ollut vielä aivan kaikkea kiinnitettynä...



Äkkiseltään laskettu paino saavutti ketjunostimien maksimikyvyn ja toisella puolella voimavirtasyöttö PA:lle oli kätevästi supportin jalan alla !



Toivottavasti täältä päästään ehjänä Suomeen !

Huomasin, miksi tänne on niin vaikea lisäillä juttuja. Se ei suinkaan ole ajasta kiinni. Sitä vaan mietii koko ajan onko tänään tapahtunut mitään NIIN erikoista, että siitä kannattaa kirjoittaa. Ja toiseksi, miettii myös sitä, miten kirjoituksesta saisi kiinnostavan... Tällä kertaa tämä menee, ainakin aluksi, vähän tekniseksi !
No, täällä Via Funchal keikoilla oli taas riittävästi tarinan aihetta. Viimeksi ollessamme täällä, PA:na oli iso EAW setti. Nyt Brasilian suurin äänentoistofirma, Gabisom, oli raahannut paikalle Norton line arrayn ( never heard ! ), Meyerin subbasilla. Paikallinen järjestelmävastaava oli yhtä pihalla kuin edelliskerran mies ja tämä se ei mitenkään helpottanut äänentoistojärjestelmän viritystä. Ensimmäiseksi silmiini pisti kaiuttimien suuntaus. Systeemi oli suuri, mutta tarkemmin, tai mitään tarkemmin, sen huomasi heti että kuvassa olevat 9 ylimmäistä kaiutinta osoitti sellaiseen suuntaan missä ei yleisöä ollut. Kuvassa valkoisen viivan yläpuoliset kaiutimet siis olivat turhia !


Myös subbastoisto oli suhteellisen vaatimatonta. Ihmettelimme mr. Kauhasen kanssa miten järjestelmä oli kytketty. Mikserin auxista saatiin signaali ensin Klark teknikin mikrofoni splitterille (?!?), siitä XTA:n prosessorille ja sieltä signaali ohjattiin Meyerin subbasille, joissa on sitten vielä oma prosessori. MITÄ JÄRKEÄ !? XTA oli lukittu, ainoastaan eri jakoalueiden volumea sai muutettua. Suht roisilla kädellä kun sääteli, niin järjestelmä saatiin soundaamaan edes jotenkin tolkulliselta. Lämppäribändin overhead asettelu aiheutti myös hymyä !


Klassinen esimerkki siitä, kuinka tärkeää on tarkistaa KAIKKI mikrofoniständien kiristykset sekä mikrofoniadaptereiden kiinnitykset ! Tuota nimittäin ei välttämättä huomaa 25m päästä mikseriltä.
Tällaista tällä kertaa...

Tällä reissulla välipäivät ovat kaukana ns. "vapaa päivistä". Koko Etelä-Amerikan tourilla on muistaakseni 17 lentoa, kaikki siirtymiset kun suoritetaan lentokoneilla. Ja tietenkin lähes kaikki matkustaminen tapahtuu keskellä päivää. Ns "lobby call" on yleensä klo 10-13, tunnin ajo lentokentälle, vähintään parin tunnin odottelu ennen lähtöä, 1-3h lento siihen päälle, tunnin ajo hotellille ja näin onkin saatu koko päivä "pilalle". Saavuimme Saó Paoloon n. klo 16 ja Flavio, paikallinen tour assistenntti kertoi että tämä on pahin aika saapua kaupunkiin, ruuhka on kuulemma monumenttaalinen ! Voi paska, ajattelin, mutta ei hätää: Ericillä, kiertueen järjestäjällä oli ratkaisu ongelmaan. Paikalle saapui kaksi suurikokoista poliisia, kovia hevimusiikin ystäviä, virka-autollaan paikalle ja ajoivat tylysti sireenit päällä hotellille meidän seuratessa kahdella pikkubusiilla hätävilkut päällä perässä. Ja kansa teki mottoritiellä tilaa...



Matka taittui huomattavasti nopeampaa kuin ilman saattuetta. Arvioimme, että aikaa säästyi vähintää kaksi tuntia.
Saavuttuamme hotellille, kysyin Ericiltä, kuinka helppoa tällaisen palvelun saaminen on Brasiliassa. Vastaus oli ettei se oikeasti onnistukaan. Nämä heput olivat hänen vanhoja ystäviään ja olivat itse tarjoutuneet tekemmän bändille palveluksen. Voitte olla varmoja siitä että backstage passit jaettiin miehille kyselmättä ! Täytyy myös tunnustaa, että pikkuisen välillä pelotti hurjastelu siellä ruuhkan keskellä, nopeus nousi välillä varmasti 70-80 km/h !

No niin, ensimmäinen keikka takana Curitiban Master Hallissa.

Kaikki meni suhteellisen hyvin, jopa tavarat saapuivat ajallaan ja ennenkaikkea jokainen laatikko tuli ehjänä eikä mitään puuttunut ! Edellisen kerran näimme ne lähtiessämme New Yorkista. Sieltä kamat lensivät suoraan Moskovaan ja sieltä tänne. Käyttämämme rahtifirma, Rockitcargo, osaa asiansa ! Mukana kuljettamamme kalusto painaa yli 2000 kg ja kolliluku 43.


Saatuani paikallisen PA-järjestelmän (DAS CA-28:t, samat kuin omalla firmallani) viritettyä, lähdin pyörähtämään ulkona hakemassa vettä jostain kioskista, kuumuus oli nimittäin melkoinen eikä catering ollut vielä saapunut. Tämä ei ollut sinänsä ihme, kaikkea saa AINA odottaa !
Jo tullesamme keikkapaikalle ihmettelin liikenne järjestelyjä: kadut olivat 4 kaistaiset, joista 2 keskimmäistä oli erotettu kivetyksellä ja olivat ainoastaan busseille. Ne olivat myös sellaisia etten ole missään päin maailmaa moisia nähnyt !


Jäävät nimittäin Tampereen Nysset toiseksi. Ruuhka-aikaan tajusin miksi keskikaistat oli pelkästään noille jättihaitarivekottimille: muun liikenteen seassa ne eivät olisi päässet mihinkään.

Olihan päivä!! En olisi IKINÄ voinut uskoa minkälaiseksi edellinen kisapäivä loppujen lopuksi muodostui. Saavuttuamme Interlagosiin Kovalaisen tyttöystävä oli meitä vastassa ja jakoi passit, joilla pääsimme McLarenin VIP ravintolaan. En tiedä mitä oikein ajattelin etukäteen kuuluvan tähän "VIP" kohteluun, mutta joka tapauksessa se varmaan yllätti myös muut. Varikkosuoralla sijaitsevassa loungessa odotti pöytä varattuna meille, valkoiset liinat tietenkin, ruokaa ja juomaa tarjolla yllinkyllin. Alkupalojen jälkeen meidät haettiin alas varsinaiseen pyhättöön eli varikkopilttuuseen. Kovalainen esitteli meille paikat, työntekijöitä ja tietenkin autot.

Siinä samalla tuli mahdollisuus myös kätellä tulevaa maailmanmestaria, Lewis Hamiltonia, joka tupsahti paikalle Nicolensa kanssa. Kuvahan tästä kultaisesta kädenpuristuksesta päätyi myös Suomen iltapäivä lehtiin !

Sitten takaisin ravintolaan nauttimaan päivällistä seisovasta pöydästä, jonka jälkeen olikin vuorossa varsinainen kisa. Sen seuraaminen helpottui huomattavasti, kun saimme käsiimme pienen, kannettavan digi tv:n.

Moista vekotinta en ole ikinä nähyt ! Laitteella voi valita kamerat mitä seurata, tutkia kierrosaikoja ja oikeastaan tutkia kaikkea mitä kisassa tapahtuu. Se yhdistettynä normaaliin kisan seurantaan teki kilpailusta nautittavaa ajanvietettä. Kisassahan oli myös suuret panokset eikä MM titteli ratkennut ennenkuin viimeisessä mutkassa. Voitte varmaan kuvitella minkälainen metakka alkoi, kun kävi loppujen lopuksi selville, että Hamilton ylitti maaliviivan maailmanmestarina ! Juhlinta jatkui sitten illalla kun kisan jälkeen Heikki kävi kutsumassa koko seurueemme McLarenin afterpartyyn, jossa sitten riittikin näkemistä ja kokemista. Paikalla olivat Lewis Hamiltonin ja Nicolen lisäksi mm. Hamiltonin isä ja veli, Norbert Haug, Ron Dennis, testikuljettaja Perdo de la Rosa( kuvassa alla ), joka myöhemmin osoittautui veikeäksi kaveriksi !

Juomat ja pikkusuolaiset tietenkin olivat tietenkin vapaasti käytettävissä. Saatiin nähdä myös MM-tason Dj, kun Lewis hyppäsi CD-soitinten taa, isukin toimiessa esitanssijana.

Minä sitten siinä kuin parempikin paparazzi tanssilattialla näpsimässä kuvia, kun yhtäkkiä silmissä pimeni ja seuraavaksi huomasin makaavani tanssilattialla, musa hiljenee ja Pappa Hamilton ja de la Rosa tulevat luokseni ja läpsyttelevät poskiini. "Are you ok?" kysyy Hamilton ja vastaan pohjalaisittain "Of course !" vaikkei minulla ollut mitään käsitystä mitä oikein oli tapahtunut. Kävi ilmi, että 50" plasma tv ja sen ständinä ollut trussi jostain kumman syystä kaatui tanssilattialle, joka oli reilun puoli metriä matalammalla ja minä kun olin juuri selin sinnepäin, olin ainoa, joka jäin sen alle ! Turvamiehet taluttivat minut sitten ulos raittiiseen ilmaan ja siellä jonkin aikaa istuttuani, totesin et eikun takasin bileisiin ! Jälkeenpäin mietin asiaa ja tulin johtopäätökseen, että ehkäpä sen koko hökötyksen kaatoikin isä Hamilton. Tässä allaolevissa viimeisissä ottamissani kuvissa ennen rysähdystä, hän riehuu telineen vieressä ja hän oli myös ensimmäisenä paikalla katsomassa miten minulle kävi.


USA:ssa olisin ollut varmasti miljonääri samalla hetkellä, McLarenille ja Hamiltoneille korvausvaatimukset kivusta ja särystä sekä isot rahat iltapäivä lehdiltä. Kauhavalaisen pää on kuitenkin sen verran kovaa tekoa, etten moiseen sitten ryhtynyt. Otin kyllä ravintolapäälliköltä yhteystiedot, jos seuraavana päivänä pää ja niska tuntuisivat kipeiltä. Aamulla ei ollut pää edes kipeä juhlimisesta !!
Tässä kuva rikkoutuneesta tv:stä...


Seuraava päivä menikin vapaan merkeissä ja lento Curitibaan, jossa olisi tämän pätkän eka keikka, olisi edessä tiistaina...

No niin sainhan vihdoin taas aloitettua tämän kirjoittamisen. Kirjoittamisen kynnys on aina niin kovin korkealla, mut kun tuli luvattua, niin tässäpä tätä tulee:
Lensimme Lontoon Heathrowin kautta tänne ja matka oli todella epämukava. Minä kun en tuosta lentämisestä muutenkaan välitä ja tällä kertaa lähes koko matkan turbulenssi heitteli konetta.
Kaiken lisäksi vieressäni istunut argentiinalaispappa ei ollut käynyt suihkussa kuukauteen ja taisipa hampaiden pesustakin olla vähintään sama aika. Käpristelin siinä 10,5h saamatta oikein kunnolla nukuttua, naapuri kyllä kuorsas vierellä ja hönki tietenkin meikäläiseen päin. Vihdoin ja viimein perillä Saó Paolossa ja hotellille.
Tulimme muutaman päivän aikaisemmin kuin olisi tarvinnut keikkojen takia tänne Sao Paoloon. Tämä siksi, että saimme kutsun Heikki Kovalaiselta saapua katsomaan kisoja McLarenin VIP katsomoon. Bussi tulee hakemaan meidät täältä hotellilta huomenaamulla klo 9.30. Odotettavissa mieliinpainuva päivä !