AMS-Studios

Lousianan ja Saugetin keikkojen väliin jäävän päivän kulutimme St.Lousissa. Mitäpä sitä muutakaan "Rock´n Bowl"-tiimi osaa tehdä kuin mennä keilaamaan. Tällä kertaa kuitenkin vaatteet ja pallot jäivät kotiin. Päivällä kiertessämme kaupunkia, löysimme Flamingo bowl nimisen keilaradan ja kävimmekin varaamassa illaksi 2 rataa pariksi tunniksi. Minun ja Antin lisäksi saimme mukaamme Pasin, Mikon ja kiertuemanagerimme Roryn. Edellisessä paikassa keilaus ei oikein lähtenyt ja nytkin ensimmäinen kierros oli vielä vaatimaton 129 ja ajattelinkin, ettei tästä tule tänäänkään mitään. Sitten löytyi käteen sopiva pallo ja tulokset alkoivat parantua. Ensin 167, sitten 178 ja vihdoin 210 ! Syntyi siis oma ennätys ja koko kahden tunnin keilaamisen keskiarvokin oli 161, vaikka sekaan tuli lipsahduskierros, 113 pistettä...
Niin ja kuuluuhan St Louisin nähtävyyksiin suomalaisen Eliel Saarisen pojan, Eero Saarisen suunnittelema kaari, Gateway Arch.
Tuo 192 m korkea hökötys on ihan ok katsella näin kaukaa tai vaikka sen juurelta, mutta minua ei sinne sisään saa millään. Kaaren sisällä menevät portaat ja huipulla on pieniä ikkunoita josta voi sitten pällistellä alapuolelle avautuvia näkymiä. Muut olivat menossa, minä en. Rory oli meistä kai ainoa, joka ehti ajoissa paikalle ja pääsi sisään...
Alla taas perus turistiposeeraus !

Ei nämä vaan osaa....



Vähän on suttuinen kuva, mutta toivottavasti siitä saa sen verran selvää, että näkee subbasten ja yläkaapien sijoittelun.
Tuo EAW:n bassokaiuttimien sijoittelu aiheutti sellaisia ongelmia matalien taajuuksien toistoon, jota ei millään korjaimilla ja prosessoreilla saa korjatttua.
No se ei ollut vielä kaikki, subbasten sijoittelu meinaa olla myös Suomessa usein hukassa, mutta ....
tuo saman valmistajan kokoäänialuekaiuttimien sijoittelu osoitti, ettei kyseisen järjestelmän asentajalla ole ollut juurikaan ymmärrystä äänentoistolaitteista.
EAW on jopa kaiutinsuunnittelullaan on yrittänyt avustaa asennusta ja on tehnyt kaapista ns. trapetsoidialin eli kaiuttimen sivuseinät ovat vinot. Sitten kun joku vaan asettaisi kaiuttimet sivut vastakkain, niin saataisiin EAW:n haluama tulos, mutta ei ! Oasiksen äänentoiston "suunnittelija" on asentanut kaiuttimet siten, että ne osoittavat suoraan samaan suuntaan. En nyt mene tämän pidemmälle äänentoiston saloihin, mutta kyseinen lopputulos kuulosti suhteellisen huonolta eikä asiaa voi mitenkään sähköisesti korjata ! Onko tosiaan niin, että nämä ovat käyneet kuussa ?!?
John Two Hawks on ollut mukanamme Troyn lähdettyä ja olemme melko varmoja siitä, että tuo suurikokoinen, hyväntuulinen ja muutenkin mukava lakota-heimon intiaani tekee jotain sadetansseja, koska mihin tahansa menemmekin saderintama seuraa meitä !
Kuvasta muuten näkyy myös klubin valtava valokattaus, joka sai LD Leinosen hyppimään riemusta !

Tänään keikkapaikkana on Baltimoren Sonar klubi, max väkimäärä 1400 ihmistä. Paikka näyttää tutulta, mutta en minä ole koskaan käynyt täällä. Sittenhän tajusin, että tämähän muistuttaa todella paljon Jyväskylän Lutakkoa, hieman isompi vaan. Ensi silmäys saliin aiheuttaa myös pientä kulmakarvojen kurtistelua: PA:n edessä on suuren valkokankaat ja kun kokeilen kuinka tiheää se on , puhallus ei juurikaan mene läpi. Hö ! Vaikeuksia odotettavissa ? Paikan äänivastaava huomasi ilmeeni ja tuli paikalle kertoen et kyllä ne diskantit sieltä läpi tulee. Vastasin olevani kuitenkin pikkuisen huolissani asiasta, johon tuli vastaus: Laitat vaan sitten lujemmalle, tästä PA:sta kyllä lähtee tehoa. Just joo!! Niinhän ne ongelmat täällä ratkaistaan, VOIMALLA ! Muuten paikka vaikuttaa todella siistiltä ja hyvin hoidetulta, vaikka kaikesta näkyy, että tämä Sonar club on ollut toiminnassa jos ei nyt vuosikymmeniä, niin useita vuosia jokatapauksessa.

Seuraavassa tyypillinen päivän kuva. Crew odottaa, että tulee kiire !



Soundcheckissä muuten pelkoni osoittautui turhaksi. Kangas päästi yllättävän hyvin ääniä lävitseen ja sitä paljon luvattua äänenpainettakin löytyi.

Keikan jälkeinen yö meni bussissa keikapaikan edessä. Lähtö aamulla klo 6 kohti Baltimorea, jossa pääsisimme kirjautumaan hotelliin klo 12. Matkaa 150 mailia eli n. 240 km. Vielä ei ihan helposti mailit muutu kilometreiksi, joskin paikalliseen tapaan meillekin päivittäisessä ohjelmassa on ilmoitettu myös ajoaika. Monta kertaa se onkin paljon parempi määrite kuin pelkät mailit tai kilometrit. Bussikuskimme Jim "JR" Robinson, joka aluksi vaikutti ihan ok kaverilta, alkaa tuomaan esiin liian amerikkalaisia piirteitä: Koko ajan äänessä, pysähdyspaikoilla ihme teatraalista siivousta, jolla pyritään ainoastaan näyttämään "tehokkuus". Kaveri on myös muistanut jokavälissä kertoa sukulaisuus suhteistaan. Senhän voisi tietysti päätellä koko ajan kuskinpenkille soivasta Ozzy Osbournesta !! JR (aikamoinen stara, kun pitää olla "taiteilijanimikin!) on nimittäin naimisissa Ozzyn vanhemman tyttären kanssa ja on appiukkonsa vakiokuski tämän kiertäessä Amerikan Yhdysvaltoja. Kerta vielä menisi jotenkin läpi, mutta kyseinen heppu on maininnut tuon asian minullekin jo kolme kertaa ! No nyt on kuitenkin edessä päivä ilman JR:ää ja suunnittelimme keilausta illaksi. Päästyämme hotellille, muistan että täällä ollaan oltu ennenkin ja "Mustang Alley" keilahalli on kävelymatka päässä.




Sinne siis suuntaus illalla, mukaan on näillä näkymin lähdössä ainakin Mikko, Antti, Pasi, Rory ja Troy Donockley, joka on kiertänyt säkkipillinsä kanssa tämän alkukiertueen !

En ollut ikinä ennemmin kuullu koko kaupungista. Toisaalta maailmassa on vielä aika paljon paikkoja, joissa ei ole tullut käytyä, saatikka sitten kuullut niiden olemassaolosta.
Hyppäys Nokia Theatresta tänne Crocodile Rock Cafeeseen oli aikamoinen. Lava on todella pieni ja se aiheuttikin pikkuisen sanaharkkaa suunniteltaessa sijoittumista sinne. Paikan äänentoistojärjestelmä oli sijoitettu todella epäkäytännöllisesti ja se vei turhankin paljon tilaa lavalta. No, sopu sijaa tekee ja pääsimme kompromissiin. PA:n viritykseen oli tällä kertaa pakko ottaa Mac ja FuzzMeasure käyttöön ja Saarisen opetuksia seuraten sain asiat jotenkin kuosiin, saa nähdä kuinka illalla käy kun suhteellisen matala tila täyttyy ihmisistä.
Täytyy myös hämmästellä sitä kuinka paljon näissä klubeissa olevat laitteet ovat rikki. Aina löytyy joku monitori, vahvistin tai muu härveli, joka oli kyllä "eilen" vielä kunnossa, mutta jostain ihmeen syystä nyt ei toimi. Kuten aiemminkin olen todennut: suomalaisilla klubeilla eikä myöskään teknisellä henkilökunnalla ole MITÄÄN hävettävää näiden amerikkalaisten rinnalla. Suomessa kalustosta pidetään hyvää huolta eikä paikan äänivastaava tule ensimmäisenä haukkumaan edellisen bändin tekniikkaryhmää ja samalla kehumalla itseään ilmoittaen mitä kaikkea on vuosien aikana tehnyt...
Niin, eikä nämä paikalliset ääni- ja valomiehet kyllä muutenkaan mitään ruudinkeksijöitä ole, edes meihin verrattuna !

Seuraava kuva takahuoneen sähkötaulusta, jollaista tuskin tulee ikinä vastaan Suomessa:


Onko tuohon nyt mitään lisättävää ?

No ei oikeastaan muuta kuin tämä :

Täällä jälleen kerran, Isossa Omenassa. Mistähän moinen nimitys tulee ? Ei näköjään tienneet Marco tai Emppukaan. Tuomaksella varmaan olisi tähän vastaus ?!
Keikkapaikka Nokia Teatteri, Manhattanilla, aivan Time Squaren vieressä. Täällä ollaan oltu pari kertaa aikaisemminkin ja paikka on loistava. Ainoana lievänä miinuksena on kamojen purku ja lastaus, joka joudutaan tekemään suoraan kadulta. Arvaahan sen minkälainen väenpaljous lauantai-iltapäivänä täällä on ja tällä kertaa asiaa vaikeuttaa vielä tietyö juurikin lastausovien kohdalla. No, suurena plussana taas on erittäin tehokas kantoapu, Liiton elikkäs Unionin miehet ovat paikalla ja tavarat saadaan sisään todella vauhdikkaasti.
Niin, löytyihän täältä toinenkin suurempi miinus: äänentoistojärjestelmä on JBL:n Vertec, joka ei todellakaan kuulu meikäläisen Top-10 joukkioon. Mutta sillähän on vedettävä...
Soundcheck saadaan hoidettua vauhdilla ja meille jääkin sopivasti aikaa lähteä pyörähtämään Manhattanilla ostoksilla.
Time Squarelta pari kuvaa...





Minä tarvitsen kameraan usb kaapelin ja Antti on ostamassa uutta kameraa. Elektroniikkaliikeitä on lähistöllä runsaasti ja käymmekin ainakin 6 eri liikkeessä. Palvelun taso ei kyllä päätä huimaa. Erään liikkeen ikkunassa oli mielenkiintoinen kamera ja hintakin oli kohdallaan. Sisällä kysyessämme kyseistä kameraa, myyjä ilmoitti sen olevan loppuunmyyty ! Mikäs kamera siellä ikkunassa sitten oli !? Yrittävät sitten myydä sinulle aivan jotain muuta kuin olet kysymässä, mikään hinta ei ole lähelläkään lopullista myyntihintaa ja eräässä paikassa myyjä juoksi peräämme tarjottuaan 440 dollarin kameraa ensin 150 taalalla ja kun sen jälkeen lähdimme ulos, hinta tippuikin jo 120 taalaan. No, löytyi Antille kamera, miehisesti pinkin värinen, mutta oikeanlaista kamerakaapelia en löytänyt. Niinpä ostinkin radio-ohjattavan lentokoneen !


Tuollaista olin juurikin etsinyt !
Ps. ei se Holopainenkaan tiennyt Big Apple nimityksen taustaa...

Nyt on kai sitten aika vastata sanoistaan eli aloittaa tämä blogi.
Täällä uudella mantereella ollaan taas ! Jo neljättä kertaa tämän DPP kiertueen aikana ? LD Leinonen tuossa laskeskeli, että kaikenkaikkiaan rundin aikana tulee esiintymisiä n. 80 kpl täällä USA:ssa ! Nyt ollaan paikkaamassa viime vuoden peruuntuneita keikkoja. Viime vuoden kiertuehan päättyi pikkuisen kesken, kun Anetelta lähti ääni totaalisesti ja neljä viimeistä vetoa jäi tekemättä.
Aikaero teki jälleen tepposensa ja viime yön unet jäivät aika vähille koko porukalla. Nyt sitten tunti ennen keikan alkua, ruuan jälkeen, ainakin minä olisin kyllä valmis nukkumaan heti !
Täytyykin lähteä valmistautumaan vaihtoon, mukanamme kiertävä tanskalainen Volbeat lopettelee juurikin....